Varhaiselämä Muokkaa

Monge syntyi Côte-d’Orin Beaunessa kauppiaan poikana. Hän opiskeli Beaunessa sijaitsevassa Oratorians-koulussa. Vuonna 1762 hän siirtyi Lyonin Collège de la Trinité -kouluun, jossa hänet vuoden kuluttua opintojensa aloittamisesta nimitettiin fysiikan opettajaksi vasta 17-vuotiaana.

Koulutuksensa päätyttyä vuonna 1764 hän palasi Beauneen, jossa hän laati suuren mittakaavan suunnitelman kaupungista keksimällä havainnointimenetelmiä ja rakentamalla tarvittavia mittalaitteita; suunnitelma esiteltiin kaupungille, ja sitä säilytetään edelleen kaupungin kirjastossa. Sen nähnyt insinööriupseeri kirjoitti Mézièresissä sijaitsevan École Royale du Génie -oppilaitoksen komentajalle ja suositteli Mongea, ja hän sai töitä piirtäjänä. Insinööri ja tekniikan historioitsija L. T. C. Rolt piti Mongea insinööripiirustuksen synnyttäjänä. Kuninkaallisessa koulussa ollessaan hänestä tuli vapaamuurariuden jäsen, ja hänet vihittiin ″L’Union parfaite″ -loosiin.

UraEdit

Koulussa opiskelleet olivat aristokratian edustajia, joten hän ei päässyt itse oppilaitokseen. Hänen kädentaitojaan arvostettiin, mutta hänen matemaattisia taitojaan ei hyödynnetty. Siitä huolimatta hän työskenteli ideoidensa kehittämiseksi vapaa-ajallaan. Tänä aikana hän otti yhteyttä Charles Bossutiin, École Royalen matematiikan professoriin. ”Minulla oli tuhat kertaa kiusaus”, hän sanoi kauan myöhemmin, ”repiä piirustukseni irti inhoissani siitä arvostuksesta, jossa niitä pidettiin, ikään kuin en olisi kelvannut mihinkään parempaan.”

Vuoden kuluttua École Royalessa Mongea pyydettiin laatimaan suunnitelma linnoituksesta siten, että sen puolustusjärjestelyt optimoitaisiin. Tähän oli olemassa vakiintunut menetelmä, joka sisälsi pitkiä laskelmia, mutta Monge keksi keinon ratkaista ongelmat piirustusten avulla. Aluksi hänen ratkaisuaan ei hyväksytty, koska siihen ei ollut käytetty tarpeelliseksi arvioitua aikaa, mutta tarkastelun jälkeen työn arvo tunnustettiin ja Mongen poikkeukselliset kyvyt tunnustettiin.

Bossut’n lähdettyä École Royale du Géniestä Monge astui hänen tilalleen tammikuussa 1769, ja vuonna 1770 hänet nimitettiin myös kokeellisen fysiikan opettajaksi.

Monge avioitui vuonna 1777 sepäntehtaan omistavan Cathérine Huartin kanssa. Tämä sai Mongen kiinnostumaan metallurgiasta. Vuonna 1780 hänestä tuli Ranskan tiedeakatemian jäsen; hänen ystävyytensä C. L. Berthollet’n kanssa alkoi tuolloin. Lähdettyään Mézièresistä vuonna 1783 hänestä tuli É. Bézout’n kuoltua, nimitettiin laivastokandidaattien tarkastajaksi. Vaikka ministeri painosti häntä laatimaan täydellisen matematiikan kurssin, hän kieltäytyi tekemästä sitä sillä perusteella, että se veisi rouva Bézout’lta hänen ainoat tulonsa, jotka hän sai edesmenneen miehensä kirjoittamien oppikirjojen myynnistä. Vuonna 1786 hän kirjoitti ja julkaisi teoksensa Traité élémentaire de la statique.

1789 ja sen jälkeenEdit

Mongen rintakuva Le Père Lachaise -hautausmaalla Pariisissa

Ranskan vallankumous muutti Mongen uran kulkua täysin. Hän oli vallankumouksen vankka kannattaja, ja vuonna 1792, kun lakiasäätävä kokous perusti toimeenpanevan neuvoston, Monge otti vastaan merenkulkuministerin viran, jota hän hoiti 10. elokuuta 1792 ja 10. huhtikuuta 1793 välisenä aikana, jolloin hän erosi. Kun yleisen turvallisuuden komitea esitti akateemikoille vetoomuksen avustaa tasavallan puolustamisessa, Monge paneutui täysin näihin toimiin ja kunnostautui tarmokkuudellaan kirjoittamalla kuvaukset Le l’art de Fabriquer Les canons ja Avis aux ouvriers en fer sur la fabrication de l’acier.

Hän osallistui erittäin aktiivisesti toimenpiteisiin, joilla perustettiin Ecole Normale (joka oli olemassa vain vuoden 1795 ensimmäiset neljä kuukautta) ja julkisten töiden koulu, sittemmin École Polytechnique, ja toimi kummassakin niistä kuvailevan geometrian professorina. Géométrie descriptive. Leçons données aux écoles normales julkaistiin vuonna 1799 hänen vuonna 1795 pitämiensä luentojen puhtaaksikirjoituksista. Myöhemmin hän julkaisi Application de l’analyse à la géométrie, joka laajensi luentoja.

Toukokuusta 1796 lokakuuhun 1797 Monge oli Italiassa C.L. Berthollet’n ja eräiden taiteilijoiden kanssa valitsemassa italialaisilta perittäviä maalauksia ja veistoksia. Siellä ollessaan hän ystävystyi Napoleon Bonaparten kanssa. Palattuaan Ranskaan hänet nimitettiin École Polytechniquen johtajaksi, mutta alkuvuodesta 1798 hänet lähetettiin Italiaan tehtävään, joka päättyi lyhytaikaisen Rooman tasavallan perustamiseen.

Monge liittyi sieltä Napoleonin Egyptin retkikuntaan ja osallistui Berthollet’n kanssa Institut d’Égypten ja Egyptin tiede- ja taideinstituutin tieteelliseen työhön. He seurasivat Bonapartea Syyriaan ja palasivat hänen mukanaan Ranskaan vuonna 1798. Monge nimitettiin Egyptin komission puheenjohtajaksi, ja hän jatkoi yhteyksiään École Polytechniquen kanssa. Hänen myöhemmät matemaattiset artikkelinsa on julkaistu (1794-1816) École Polytechniquen lehdessä ja kirjeenvaihdossa. Sénat conservateurin perustamisen yhteydessä hänet nimitettiin kyseisen elimen jäseneksi runsaalla varauksella ja Pelusiumin kreivin arvonimellä (Comte de Péluse), ja hänestä tuli senat conservateurin puheenjohtaja vuosina 1806-7. Hän oli myös senaatin puheenjohtaja. Sitten Napoleonin kaatuessa häneltä otettiin kaikki kunnianosoitukset pois, ja hänet jopa suljettiin pois uudelleen perustetun instituutin jäsenluettelosta.

Napoleon Bonaparte totesi Mongen olevan ateisti.

Monge kuoli Pariisissa 28. heinäkuuta 1818. Hänen hautajaisensa pidettiin 30. heinäkuuta 1818 Pyhän Tuomas Akvinolaisen kirkossa Pariisissa. Hänen jäännöksensä haudattiin ensin mausoleumiin Le Père Lachaise -hautausmaalle Pariisissa ja siirrettiin myöhemmin Panthéoniin Pariisissa.

Mongea esittävä patsas pystytettiin Beauneen vuonna 1849. Mongen nimi on yksi niistä 72 nimestä, jotka on kaiverrettu Eiffel-tornin jalustaan.

4.11.1992 alkaen Marine Nationale operoi hänen mukaansa nimettyä MRIS FS Mongea.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.