Taustaa: 35 %:lla haimasyöpäpotilaista on diagnoosihetkellä leikkaamaton paikallisesti pitkälle edennyt tauti. Useissa tutkimuksissa on tutkittu systeemistä solunsalpaajahoitoa FOLFIRINOX:lla (leukovorin ja fluorourasiili plus irinotekaani ja oksaliplatiini) potilailla, joilla on paikallisesti edennyt haimasyöpä. Tarkoituksenamme oli arvioida FOLFIRINOXin tehokkuutta ensilinjan hoitona tässä potilasryhmässä.
Menetelmät: Teimme systemaattisen haun Embase-, MEDLINE- (OvidSP), Web of Science-, Scopus-, PubMed Publisher-, Cochrane- ja Google Scholar -tietokannoista 1. heinäkuuta 1994 ja 2. heinäkuuta 2015 välisenä aikana tutkimuksista, jotka koskivat minkä tahansa ikäisiä hoitoa saamattomia potilaita, jotka saivat FOLFIRINOXia paikallisesti edenneen haimasyövän ensilinjan hoitona. Ensisijainen tulos oli kokonaiselossaoloaika. Toissijaisia tuloksia olivat etenemisvapaa elossaoloaika, asteen 3 tai 4 haittatapahtumien määrä sekä niiden potilaiden osuus, joille annettiin säde- tai kemosädehoitoa, kirurginen resektio FOLFIRINOXin jälkeen ja R0-resektio. Arvioimme eloonjäämistuloksia Kaplan-Meierin menetelmällä potilastason tietojen avulla. Luokan 3 tai 4 haittatapahtumat ja niiden potilaiden osuus, joille tehtiin myöhemmin säde- tai kemosädehoitoa tai resektio, yhdistettiin satunnaisvaikutusmallilla.
Tulokset: Mukaan otettiin 13 tutkimusta, joissa oli 689 potilasta, joista 355 (52 %) potilaalla oli paikallisesti edennyt haimasyöpä. 11 tutkimusta, joihin kuului 315 potilasta, joilla oli paikallisesti pitkälle edennyt tauti, raportoi eloonjäämistuloksia, ja ne soveltuivat potilastason meta-analyysiin. Kokonaiselossaoloajan mediaani FOLFIRINOX-hoidon aloittamisesta vaihteli tutkimuksissa 10-0 kuukaudesta (95 % CI 4-0-16-0) 32-7 kuukauteen (23-1-42-3), ja yhdistetty potilastason kokonaiselossaoloajan mediaani oli 24-2 kuukautta (95 % CI 21-7-26-8). Etenemisvapaan elossaoloajan mediaani vaihteli 3-0 kuukaudesta (95 %:n CI ei laskettavissa) 20-4 kuukauteen (6-5-34-3) eri tutkimuksissa, ja potilastason etenemisvapaan elossaoloajan mediaani oli 15-0 kuukautta (95 %:n CI 13-8-16-2). Kymmenessä tutkimuksessa, joihin osallistui 490 potilasta, raportoitiin 296 asteen 3 tai 4 haittatapahtumaa (60-4 tapahtumaa 100 potilasta kohti). Kuolemantapauksia ei johtunut FOLFIRINOXin toksisuudesta. Säteily- tai kemosädehoitoa saaneiden potilaiden osuus vaihteli 31 prosentista 100 prosenttiin eri tutkimuksissa. Kahdeksassa tutkimuksessa 154 (57 %) 271 potilaasta sai säde- tai solunsalpaajahoitoa FOLFIRINOXin jälkeen. Sädehoitoa saaneiden potilaiden yhteenlaskettu osuus oli 63-5 % (95 % CI 43-3-81-6, I(2) 90 %). Niiden potilaiden osuus, joille tehtiin kirurginen resektio paikallisesti edenneen haimasyövän vuoksi, vaihteli 0 prosentista 43 prosenttiin. Niiden potilaiden osuus, joille tehtiin R0-resektio, vaihteli tutkimuksissa 50 prosentista 100 prosenttiin. 12 tutkimuksessa 91:lle (28 %) 325 potilaasta tehtiin resektio FOLFIRINOXin jälkeen. Yhteenlaskettu osuus potilaista, joille tehtiin resektio, oli 25-9 % (95 % CI 20-2-31-9, I(2) 24 %). R0-resektio raportoitiin 60 potilaalla (74 %) 81 potilaasta. R0-resektion saaneiden potilaiden yhdistetty osuus oli 78-4 % (95 % CI 60-2-92-2, I(2) 64 %).
Tulkinta: FOLFIRINOXilla hoidettujen paikallisesti edennyttä haimasyöpää sairastavien potilaiden kokonaiselossaoloajan mediaani oli 24-2 kuukautta – pidempi kuin gemsitabiinilla hoidettujen potilaiden (6-13 kuukautta). Tulevissa tutkimuksissa olisi arvioitava näitä lupaavia tuloksia satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa ja selvitettävä, mitkä potilaat saattaisivat hyötyä säde- tai kemosädehoidosta tai resektiosta FOLFIRINOXin jälkeen.
Rahoitus: Ei ole.