Vuonna 1924 Fletcher Henderson palkkasi nuoren trumpetistin, joka keksi yhtyeensä rytmikonseptin uudelleen. Hänen nimensä oli Louis Armstrong. Metronome/Getty Images hide caption
toggle caption
Metronome/Getty Images
Vuonna 1924 Fletcher Henderson palkkasi nuoren trumpetistin, joka keksi yhtyeensä rytmillisen konseptin uudelleen. Hänen nimensä oli Louis Armstrong.
Metronome/Getty Images
Metronome/Getty Images
Bändijohtaja, sovittaja ja pianisti Fletcher Henderson on yksi jazzin vaikutusvaltaisimmista – mutta silti vähiten tunnetuista – mestareista. Orkesterinsa huippuvuosina 1920- ja 30-luvuilla hän auttoi määrittelemään big band -jazzin soundin ja oli edelläkävijä musiikillisille ideoille, joita nykyään pidetään itsestäänselvyyksinä.
Henderson syntyi 18.12.1897 Cuthbertissa, Galen osavaltiossa, ja aloitti pianonsoiton opettelun kuusivuotiaana. Hänen veljensä Horace, joka oli niin ikään orkesterinjohtaja ja sovittaja, kuvailee, kuinka vanhemmat painottivat harjoittelua. ”Äidilläni ja isälläni oli tapana lukita hänet harjoittelemaan, kun hän oli 6 tai 7-vuotias, ja he kuulivat meteliä, sitten tuli hiljaisuus ja he avasivat oven, ja siellä oli Fletcher käpertyneenä lattialla nukkumassa”, Horace Henderson kertoo.
Kun Henderson oli lukiossa, hän oli taitava pianisti. Hän kävi collegen Atlantassa ja muutti sitten New Yorkiin Columbian yliopistoon jatko-opiskelemaan. New Yorkissa ollessaan Henderson jätti koulun kesken ja otti töitä soittaen musiikkikaupassa. Sieltä hän siirtyi Black Swaniin, yhteen ensimmäisistä mustien omistamista levy-yhtiöistä, sessiomuusikoksi Ethyl Watersin kaltaisten laulajien kanssa.
Henderson tapasi sitten musiikkikumppaninsa, saksofonisti ja sovittaja Don Redmanin. Yhdessä he loivat innovatiivisen ja dynaamisen uuden konseptin big bandille. ”Don Redman keksi paljon suuremman orkesterin ottamalla puupuhaltimen, klarinetin, ja kaksi vaskisoitinta, trumpetin ja pasuunan, ja vain laajensi sitä”, historioitsija Gunther Schuller sanoo. ”He halusivat tehdä soundista isomman ja täyteläisemmän ja rikkaamman, jossa oli enemmän värejä.”
Hendersonin orkesteriin kuului loistava joukko muusikoita trumpetisteista Louis Armstrongista ja Roy Eldridgestä saksofonisteihin Coleman Hawkinsiin ja Benny Carteriin. Yhtye saavutti uudenlaisen suosion ja sitä kuultiin kaikkialla – radiossa ja kiertueilla rannikolta rannikolle. ”Fletcher Hendersonin on täytynyt myydä hirvittävän paljon levyjä”, sanoi orkesterin klarinetisti Russell Procope, ”koska kaikki koko hemmetin naapurustossa soittivat Fletcher Hendersonin levyjä.”
Leppoisesta Hendersonista ei valitettavasti koskaan ollut hyväksi liikemieheksi: hänen yhtyeensä menetti useita keikkoja ja hajosi lopulta. Henderson jatkoi säveltämistä ja musiikin sovittamista Benny Goodmanille, ja Hendersonin avulla Goodmanin ura lähti nousuun; hänet tunnettiin ”swingin kuninkaana”. Henderson kokosi toisen yhtyeen 1940-luvulla, mutta töitä oli niukasti, ja tämäkin yhtye hajosi.
Kiertueella Ethyl Watersin säestäjänä Henderson sairastui. Hän palasi New Yorkiin ja romahti myöhemmin aivohalvaukseen. Hän ei enää koskaan työskennellyt, ja hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1952, 55-vuotiaana.
Sovituksillaan Fletcher Henderson auttoi Swing-aikakauden synnyssä, ja hänen orkestereistaan tuli koetinkivi, jota kaikki big bandit seurasivat. Nykyään jazzyhtyeet ympäri maailmaa seuraavat yhä hänen esimerkkiään.
Linkki NPR:n Basic Jazz Record Library:
Fletcher Henderson: ’Ken Burns Jazz: Fletcher Henderson’