PUOLISET HAITTAVAIKUTUKSET

Seuraavat vakavat haittavaikutukset on kuvattu muualla pakkausselosteessa:

• Vakavat yliherkkyysreaktiot
• Hypotensio
• Rauta ylikuormitus
• Magneettisen resonanssin (MR) kuvantamistutkimuksen häiriöt

Kliinisistä tutkimuksista saadut kokemukset

Koska kliiniset tutkimukset on tehty hyvin erilaisissa olosuhteissa, lääkkeen kliinisissä tutkimuksissa havaittuja haittavaikutusten määriä ei voida suoraan verrata toisen lääkkeen kliinisissä tutkimuksissa havaittuihin määriin, eivätkä ne välttämättä vastaa käytännössä havaittuja määriä.

Kliinisissä tutkimuksissa 3 968 koehenkilöä altistettiin ferahielle. Näistä koehenkilöistä 31 % oli miehiä ja iän mediaani oli 54 vuotta (vaihteluväli 18-96 vuotta).

Alempana kuvatut tiedot kuvastavat altistumista Ferame-valmisteelle 997:llä potilaalla, jotka altistuivat 1,02 g:n ferumoksitoli-annokselle, joka annettiin kahtena 510 mg:n laskimonsisäisenä (IV) annoksena: 992 potilasta (99,5 %) sai vähintään yhden täydellisen ferumoksitoliannoksen ja 946 potilasta (94,9 %) sai kaksi täydellistä annosta. Keskimääräinen kumulatiivinen IV-rauta-altistus oli 993,80 ±119,085 mg.

Ferumeen turvallisuutta tutkittiin satunnaistetussa, monikeskuksisessa, kaksoissokkoutetussa kliinisessä tutkimuksessa IDA:ta sairastavilla potilailla (IDA Trial 3), . Tässä tutkimuksessa potilaat satunnaistettiin kahteen laskimonsisäiseen 510 mg:n (1,02 g) ferameen infuusioon (n=997) tai kahteen laskimonsisäiseen 750 mg:n (1,500 g) ferrikarboksimaltoosin (FCM) infuusioon (n=1000). Molemmat laskimonsisäiset raudat infusoitiin vähintään 15 minuutin ajan. Useimmat potilaat saivat toisen ferumoksitoli- ja FCM-infuusion 7(+1) päivää annoksen 1 jälkeen.

Vakavia haittavaikutuksia raportoitiin 3,6 %:lla (71/1997) ferumoksitoli- ja FCM-hoitoa saaneista potilaista. Yleisimmät (≥2 kohdetta) Ferumoxumoxumalilla hoidetuilla potilailla raportoidut vakavat haittavaikutukset olivat pyörtyminen, gastroenteriitti, kouristuskohtaus, keuhkokuume, hemorraginen anemia ja akuutti munuaisvaurio. FCM-hoitoa saaneilla potilailla yleisimmät (≥2 koehenkilöä) vakavat AE:t olivat pyörtyminen, kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, angina pectoris ja eteisvärinä.

Taulukossa 1 on lueteltu ferameen liittyvät haittavaikutukset, joita on raportoinut ≥1 % feramea saaneista potilaista IDA-tutkimuksessa 3.

Taulukko 1: Ferameen liittyvät haittavaikutukset, joita raportoitiin ≥1 %:lla IDA:ta sairastavista potilaista IDA-tutkimuksessa 3

Kahdessa kliinisessä tutkimuksessa IDA:ta sairastavilla potilailla (IDA-tutkimus 1 ja 2) , potilaat satunnaistettiin: 510 mg feramea (n=1 014), lumelääkettä (n=200) tai viisi injektiota/infuusiota 200 mg rautasakkaroosia (n=199). Useimmat potilaat saivat toisen ferame-injektion 3-8 päivää ensimmäisen injektion jälkeen. Ferahemeen liittyvät haittavaikutukset, joita raportoi ≥ 1 % feramea saaneista potilaista näissä tutkimuksissa, olivat samankaltaisia kuin tutkimuksessa 3 havaitut haittavaikutukset.

Lisäksi yhteensä 634 koehenkilöä ilmoittautui vaiheen 3 avoimeen jatkotutkimukseen ja osallistui siihen loppuun. Näistä 337 koehenkilöä täytti IDA:n hoitokriteerit ja sai Feramea. Tämän Feraheme-annoksen toistamisen jälkeiset haittavaikutukset olivat yleensä tyypiltään ja esiintymistiheydeltään samanlaisia kuin kahden ensimmäisen laskimonsisäisen injektion jälkeen havaitut haittavaikutukset.

Kolme satunnaistettua kliinistä tutkimusta IDA:ta ja CKD:tä sairastavilla potilailla (CKD-tutkimukset 1, 2 ja 3), , yhteensä 605 potilasta altistettiin kahdelle 510 mg:n Feraheme-injektionesteelle ja yhteensä 280 potilasta altistettiin oraalisesti annostellulle raudalle, jonka annostelu oli suuruusluokkaa 200 mg/vrk, kahdenkymmenennentoista (21) päivän ajan. Useimmat potilaat saivat toisen ferame-injektion 3-8 päivää ensimmäisen injektion jälkeen.

Taulukossa 2 on lueteltu ferameen liittyviä haittavaikutuksia, joita raportoi ≥ 1 % feramea saaneista potilaista satunnaistetuissa kliinisissä CKD-tutkimuksissa. Ferahemiaa saaneilla potilailla on raportoitu myös ripulia (4 %), ummetusta (2,1 %) ja verenpainetautia (1 %).

Taulukko 2: Feraleen haittavaikutukset, joita raportoitiin ≥ 1 %:lla IDA:ta ja CKD:tä sairastavista potilaista Tutkimukset 1, 2 ja 3

Näissä IDA:ta ja CKD:tä sairastavilla potilailla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa hoidon keskeyttämiseen johtaneita ja ≥ 2:lla Feralee-hoitoa saaneella potilaalla esiintyneitä haittavaikutuksia olivat muun muassa hypotensio (0.4 %), rintakipu (0,3 %) ja huimaus (0,3 %).

Kokeiden kontrolloidun vaiheen päätyttyä 69 potilasta sai kaksi ylimääräistä 510 mg:n laskimonsisäistä ferame-injektiota (kumulatiivinen kokonaisannos 2,04 g). Tämän toistuvan ferame-annoksen jälkeiset haittavaikutukset olivat luonteeltaan ja esiintymistiheydeltään samanlaisia kuin kahden ensimmäisen laskimonsisäisen injektion jälkeen havaitut haittavaikutukset.

Kokemukset markkinoille saattamisen jälkeen

Koska haittavaikutukset ilmoitetaan vapaaehtoisesti epävarmasti koetusta populaatiosta, niiden esiintymistiheyttä ei ole aina mahdollista arvioida luotettavasti eikä syy-yhteyttä lääkealtistukseen pystytä osoittamaan.

Feraheme-valmisteen markkinoille tulon jälkeisestä kokemuksesta on raportoitu seuraavia vakavia haittavaikutuksia: kuolemaan johtaneet, hengenvaaralliset ja vakavat anafylaktisen tyyppiset reaktiot, sydämen/kardiorespiratorinen pysähdys, kliinisesti merkitsevä hypotensio, synkopee, tajuttomuus, tajuttomuus, takykardia/rytmihäiriöt, angioödeema, iskeemiset sydänlihasta johtuvat tapahtumat, sydämen vajaatoiminta, pulssin poissaolo ja syanoosi. Nämä haittavaikutukset ovat yleensä ilmenneet 30 minuutin kuluessa Ferame-valmisteen antamisesta. Reaktioita on esiintynyt ensimmäisen Feraheme-annoksen tai seuraavien Feraheme-annosten jälkeen.

Lue koko FDA:n Feraheme-valmisteen (Ferumoxytol-injektio)

lääkemääräystiedot.