Vasta-aiheet

Merkittävä hengityslama

Akuutti tai vaikea keuhkoastma valvomattomassa tilassa tai elvytysvälineiden puuttuessa

Tunnettu tai epäilty maha-suolikanavan tukos, mukaan lukien paralyyttinen ileus

Yliherkkyys lääkkeelle tai valmisteen aineosille

Kahden viikon sisällä monoamiinioksidaasin estäjän (MAOI) käytöstä

Varoitukset

Varovaisuus akuutissa haimatulehduksessa, addisonin taudissa, eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa, sydämen rytmihäiriöissä, keskushermoston (CNS) masennus, huumeiden väärinkäyttö tai riippuvuus, emotionaalinen labiliteetti, sappirakon sairaus, ruoansulatuskanavan (GI) häiriö, pseudomembranoottinen koliitti, GI-leikkaus, päävamma, kilpirauhasen vajaatoiminta tai hoitamaton myksedeema, kallonsisäinen verenpainetauti (intrakraniaalinen verenpainetauti), aivokasvain, myrkyllinen psykoosi, virtsanjohdinstriktuura, virtsanjohdinleikkaus, sairauden aiheuttamat kohtaukset, akuutti alkoholismi, delirium tremens, sokki, cor pulmonale, krooninen keuhkosairaus, keuhkoahtaumatauti, emfyseema, hyperkapnia, kyfoskolioosi, vaikea lihavuus, munuaisten tai maksan vajaatoiminta, iäkkäät tai heikentyneet potilaat

Tapauksia serotoniinioireyhtymästä, joka voi olla henkeä uhkaava tila ja jota on raportoitu serotonergisten lääkkeiden samanaikaisen käytön yhteydessä; tätä voi esiintyä suositellulla annosalueella; oireet alkavat yleensä muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen samanaikaisen käytön jälkeen, mutta ne voivat ilmetä myös myöhemmin; keskeytä hoito välittömästi, jos epäillään serotoniinioireyhtymää

Hoito voi aiheuttaa vakavaa hypotensiota, mukaan lukien ortostaattista hypotensiota ja pyörtyilyä, avohoidossa olevilla potilailla; riski on suurentunut niillä potilailla, joiden kyky ylläpitää verenpainetta on ennestään heikentynyt pienentyneen veritilavuuden vuoksi tai koska he ovat saaneet samanaikaisesti tiettyjä keskushermostoa lamaannuttavia lääkeaineita (esim.g., fenotiatsiinit tai yleisanesteetit); tarkkaile potilaita hypotension merkkien varalta annoksen aloittamisen tai titraamisen jälkeen; verenkiertosokkipotilailla hoito voi aiheuttaa vasodilataatiota, joka voi edelleen alentaa sydämen ulostulovirtausta ja verenpainetta; vältä hoitoa potilailla, joilla on verenkiertosokki

Potilailla, jotka voivat olla alttiita hiilidioksidin pidättymisen kallonsisäisille vaikutuksille (esim, potilaat, joilla on näyttöä kohonneesta kallonsisäisestä paineesta tai aivokasvaimista), hoito voi vähentää hengitysvoimaa, ja tästä johtuva CO2-retentio voi edelleen nostaa kallonsisäistä painetta; tarkkaile tällaisia potilaita sedaation ja hengityslamauksen merkkien varalta erityisesti hoitoa aloitettaessa; opioidit voivat hämärtää kliinistä kulkua potilaalla, jolla on päävamma; vältä käyttöä potilailla, joilla on heikentynyt tajunnan taso tai jotka ovat koomassa

Vastustetaan potilailla, joilla on tiedossa oleva tai epäilty maha-suolikanavan obstruktio, mukaan luettuna paralyyttinen ileus; voi aiheuttaa Oddin sulkijalihaksen kouristusta; opioidit voivat aiheuttaa seerumin amylaasin nousua; seuraa potilaita, joilla on sappiteiden sairaus, mukaan lukien akuutti haimatulehdus, oireiden pahenemisen varalta

Hoito voi lisätä kouristusten esiintymistiheyttä potilailla, joilla on kohtaushäiriöitä, ja muissa kliinisissä tilanteissa, joihin liittyy kouristuksia; tarkkaile potilaita, onko potilaiden kouristusten hallinta huonontunut hoidon aikana

Välttäkää sekamuotoisen agonistin/antagonistin käyttöä (esim.g., pentatsosiini, nalbufiini ja butorfanoli) tai osittaisen agonistin (esim, buprenorfiini) analgeetteja potilailla, jotka saavat täydellistä opioidiagonistista analgeettia; sekamuotoiset agonisti-/antagonisti- ja osittaisagonistianalgeetit voivat vähentää analgeettista vaikutusta ja/tai nopeuttaa vieroitusoireita; kun hoito lopetetaan fyysisesti riippuvaisella potilaalla, annostusta on pienennettävä asteittain; älä lopeta hoitoa äkillisesti näillä potilailla

Varoita potilaita ajamasta autoa tai käyttämästä vaarallisia koneita, elleivät he ole sietokykyisiä lääkkeen vaikutuksille ja tiedä, miten he reagoivat lääkitykseen

Vaikka vakavaa, henkeä uhkaavaa tai kuolemaan johtavaa hengityslamaa voi esiintyä milloin tahansa hoidon aikana, riski on suurin hoidon aloitusvaiheessa tai annoksen suurentamisen jälkeen; potilaita on seurattava tarkasti hengityslaman varalta erityisesti ensimmäisten 24-72 tunnin aikana hoidon aloittamisesta ja annoksen suurentamisen jälkeen; yhdenkin annoksen tahaton nauttiminen, erityisesti lapsilla, voi johtaa hengityslamaan ja kuolemaan opioidin yliannostuksen vuoksi

Opioidit voivat aiheuttaa uneen liittyviä hengityshäiriöitä, mukaan lukien sentraalista uniapneaa (CSA) ja uneen liittyvää hypoksemiaa; opioidien käyttö lisää CSA:n riskiä annosriippuvaisesti; potilailla, joilla esiintyy CSA:ta, on harkittava opioidiannoksen pienentämistä opioidien kapenemisessa noudatettavien parhaiden käytäntöjen mukaisesti

Yhteiskäyttö CYP3A4:n estäjän, kuten makrolidiantibioottien, kanssa (esim.g., erytromysiini), atsoli-sienilääkkeet (esim. ketokonatsoli) ja proteaasinestäjät (esim, ritonaviiri), voivat suurentaa fentanyylin pitoisuuksia plasmassa ja pidentää opioidien haittavaikutuksia, jotka voivat aiheuttaa mahdollisesti kuolemaan johtavaa hengityslamaantumista erityisesti silloin, kun inhibiittori lisätään sen jälkeen, kun fentanyyli-injektion vakaa annos on saavutettu; samoin CYP3A4:n induktorin, kuten rifampiinin, karbamatsepiinin ja fenytoiinin, lopettaminen fentanyyli-injektiohoitoa saavilla potilailla voi suurentaa fentanyylin pitoisuuksia plasmassa ja pidentää opioidien haittavaikutuksia; käytettäessä fentanyyli-injektiota CYP3A4:n estäjien kanssa tai lopetettaessa CYP3A4:n induktoreiden käyttö fentanyyli-injektiota saavilla potilailla, potilaita on seurattava tiiviisti tihein väliajoin ja harkittava fentanyyli-injektion annoksen pienentämistä, kunnes vakaa lääkevaikutus on saavutettu

Fentanyyli-injektion ja CYP3A4:n induktoreiden samanaikainen käyttö CYP3A4:n induktoreiden kanssa tai CYP3A4:n estäjän käyttö tai CYP3A4:n inhibiittoreiden käytön lopettaminen voivat pienentää fentanyylin plasmapitoisuuksia, vähentää opioidien tehoa tai mahdollisesti johtaa vieroitusoireyhtymään potilaalla, jolle on kehittynyt fyysinen riippuvuus fentanyylistä; käytettäessä fentanyyli-injektiota CYP3A4:n induktoreiden kanssa tai lopetettaessa CYP3A4:n estäjien käyttö, potilaita on seurattava tiiviisti tihein väliajoin ja harkittava opioidiannoksen suurentamista, jos se on tarpeen riittävän analgesian ylläpitämiseksi tai jos opioidivieroitusoireita ilmenee

Opioidien ja bentsodiatsepiinien tai muiden keskushermostoa (CNS) lamaavien lääkkeiden, mukaan lukien alkoholin, samanaikainen käyttö voi johtaa syvään sedaatioon, hengityslamaantuneeseen tilanahtaumukseen (depressioon), koomaan ja kuolemaan; varaa samanaikainen määrääminen käytettäväksi potilaille, joille vaihtoehtoiset hoitovaihtoehdot eivät ole riittäviä; rajoita annokset ja kestot tarvittavaan minimiin; seuraa potilaita hengityslaman ja sedaation merkkien ja oireiden varalta

Syvä sedaatio, hengityslama, kooma ja kuolema voivat olla seurausta samanaikaisesta annostelusta bentsodiatsepiinien tai muiden keskushermostoa lamaavien lääkkeiden (esim.g., muut kuin bentsodiatsepiiniset rauhoittavat/hypnoosilääkkeet, anksiolyytit, rauhoittavat lääkkeet, lihasrelaksantit, yleisanestesia-aineet, psykoosilääkkeet, muut opioidit, alkoholi); näiden riskien vuoksi näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö on varattava potilaille, joille vaihtoehtoiset hoitovaihtoehdot eivät ole riittäviä

Käyttö potilailla, joilla on akuutti tai vakava keuhkoputkiastma valvomattomissa tiloissa tai elvytysvälineiden puuttuessa on vasta-aiheista; potilailla, joilla on merkittävä krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus tai keuhkoahtaumatauti ja joilla hengitysreservi on huomattavasti alentunut, joilla on hypoksiaa, hyperkapniaa tai jo olemassa olevaa hengityslamaa, on suurentunut hengitysvoiman heikkenemisen riski, mukaan lukien uniapnea, jopa suositelluilla annoksilla

Hengenvaarallista hengityslamaa esiintyy todennäköisemmin iäkkäillä, kakektisilla tai heikentyneissä voimavaroissaan olevilla potilailla, koska heillä saattaa olla muuttunut farmakokinetiikka tai muuttunut puhdistuma nuorempiin ja terveempiin potilaisiin verrattuna; seurattava tarkasti

Monoamiinioksidaasin estäjät (MAOI:t) voivat voimistaa opioidin, opioidin aktiivisen metaboliitin, vaikutuksia, mukaan lukien hengityslama, kooma ja sekavuus; hoitoa ei saa antaa 14 päivän kuluessa MAOI:iden aloittamisesta tai lopettamisesta

Opioidien käytön yhteydessä on raportoitu lisämunuaisen vajaatoiminta-tapauksia, jotka ilmenevät useammin yli kuukauden käytön jälkeen; oireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, anoreksia, väsymys, heikkous, huimaus ja matala verenpaine; jos lisämunuaisen vajaatoiminta diagnosoidaan, hoidetaan fysiologisilla korvaavilla kortikosteroidiannoksilla; vieroitetaan potilas pois opioidien käytöstä, jotta lisämunuaisen toiminta voi palautua, ja jatketaan kortikosteroidihoitoa, kunnes lisämunuaisen toimintakyky palautuu; muita opioideja voidaan kokeilla, sillä joissakin tapauksissa on raportoitu toisen opioidin käytöstä ilman lisämunuaisen vajaatoiminnan uusiutumista

Varovaisuutta annostusta valittaessa iäkkäälle potilaalle, joka yleensä aloittaa annosteluvälien alhaalta, mikä heijastaa useammin heikentynyttä maksan, munuaisten tai sydämen toimintaa ja samanaikaista sairautta tai muuta lääkehoitoa; koska iäkkäillä potilailla on todennäköisemmin heikentynyt munuaistoiminta, annoksen valinnassa on noudatettava varovaisuutta, ja munuaistoiminnan seuraaminen voi olla hyödyllistä

Opioidien farmakokinetiikka voi muuttua potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta; puhdistuma voi olla pienentynyt ja metaboliitit voivat kerääntyä paljon suuremmille plasmapitoisuuksille potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta verrattuna potilaisiin, joilla on normaali munuaisten toiminta; aloitettava normaalia pienemmällä annoksella tai pidemmillä annosteluväleillä ja titrattava hitaasti seuraten samalla hengityslaman, sedaation ja hypotension merkkejä

Potentiaalisesti kuolemaan johtavan hengityslaman riski, kutina (huolimatta vähäisestä histamiinin vapautumisesta), ja väärinkäyttö tai riippuvuus

Mahdollisesti aiheuttaa bradykardiaa, jota voidaan hoitaa atropiinilla

Potilaan saatavilla naloksonia opioidien yliannostuksen ensihoitoon

• Arvioi mahdollinen naloksonin tarve; harkita määräämistä opioidien yliannostuksen hätähoitoa varten
• Konsultoida naloksonin saatavuudesta ja tavoista hankkia naloksonia yksittäisten osavaltioiden naloksonin jakelu- ja määräämisvaatimusten tai -ohjeiden sallimissa rajoissa
• Kouluttaa potilaita hengityslaman merkeistä ja oireista sekä siitä, että potilaiden on soitettava hätänumeroon 911 tai hakeuduttava välittömään kiireelliseen lääkärinhoitoon tiedossa olevan tai epäillyn yliannostuksen sattuessa

.