Sudanin entinen presidentti Omar al-Bashir syrjäytettiin vihdoin vallasta kuuden kuukauden rauhanomaisten mielenosoitusten jälkeen aiemmin vuonna 2019. Mielenosoittajat toivoivat uutta alkua, mutta heidän pyrkimyksensä siviilihallitukseen on tukahduttanut sotilasneuvosto, johon kuuluu Mohamed Hamdan Dagalo, Janjaweed-joukkoihin juurtuneen puolisotilaallisen yksikön nimeltä Rapid Support Forces johtaja. Tsega Etefa selittää, keitä Janjaweedit ovat ja miksi heidän läsnäolonsa ei lupaa hyvää maan rauhalle.

Millainen on Janjaweedien historia – milloin ryhmä kokoontui ja miksi?

Käsitteellä Janjaweed viitataan länsisudanilaisen Darfurin ja Kordofanin arabien aseistettuihin ryhmiin. He kutsuvat itseään fursaniksi (ratsumiehiksi).

Länsi-Sudanissa sijaitseva Darfur on laaja tasanko, joka on noin Yhdysvaltain Texasin osavaltion kokoinen. Se on jaettu kolmeen osavaltioon: Pohjois-Darfur, jonka pääkaupunki on El Fasher; Länsi-Darfur, jonka pääkaupunki on El Geneina; ja Etelä-Darfur, jonka pääkaupunki on Nyala. Pohjois-Darfur on puoliksi aavikkoa, kun taas länsi- ja eteläosissa on rikkaita ja hedelmällisiä maita. Darfurin väkiluku on arviolta 7 miljoonaa. Kaikki darfurilaiset ovat mustaihoisia muslimeja, vaikka monet tunnistavat itsensä arabeiksi Saudi-Arabiaan liittyvän sukutaustansa perusteella. Darfurilla on yhteisiä rajoja Keski-Afrikan tasavallan, Tšadin ja Libyan kanssa.

Janjaweed-militia sai alkunsa 1980-luvun puolivälissä, kun Darfur koki tuhoisat ajat useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Näitä olivat mm:

• Khartumin krooninen laiminlyönti ja syrjäytyminen,

• Sahelian vakavan kuivuuden ja sitä seuranneen nälänhädän huono hoito,

• sisällissodan puhkeaminen Sudanin pohjois- ja eteläosan välillä,

• lisääntyneet siirtolaisvirrat Tšadista,

• tšadilaiset kapinalliset ja Libyan sotilaalliset toimet sekä

• kotimaisten riitojenratkaisumekanismien heikentyminen.

Kaikki nämä tapahtumat vaikuttivat yhdessä tilanteeseen, jossa laki ja järjestys romahtivat. Darfurilaiset alkoivat aseistautua. Useat arabit ja muut kuin arabiryhmät perustivat omia miliisejään itsepuolustukseksi.

Termiä Janjaweed käytettiin lopulta kaikista arabien aseellisista ryhmistä niiden alkuperästä riippumatta. Ne saattoivat olla esimerkiksi tšadilaisia, libyalaisia tai muusta ei-sudanilaisesta taustasta tulevia. Suurin osa heistä oli kuitenkin Darfurin arabeja. Suurin osa heistä oli Pohjois-Darfurin abbaala-kamellikasvattajia, jotka valittivat oman asuinpaikan (Dar) puutetta turkkilaisten ja muiden arabiryhmien tapaan.

Nälänhätä ja lain ja järjestyksen romahtaminen edistivät ryhmien muodostumista, koska ne pystyivät tekemään maankaappauksia ja täydentämään menetettyjä eläimiä.

Millainen rooli Janjaweedilla on Sudanin nykyisissä levottomuuksissa?

Janjaweedilla on vahva yhteys nykyiseen kriisiin. Tämä johtuu siitä, että entisen presidentin Omar al-Bashirin hallitus on kuuden viime vuoden ajan virallisesti organisoinut Janjaweed-militian nopeiksi tukijoukoiksi kansallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun komennossa. Niitä käytettiin maan kapinallisryhmien kukistamiseen. Vuonna 2013 al-Bashir valitsi Janjaweedin johtajaksi Hemeti-klaaniin kuuluvan Abbala-arabialaisen Dagalon. Vuotta myöhemmin se hyväksyttiin perustuslaillisesti säännöllisiksi joukoiksi. Vaikka nopean tuen joukot koostuvat muista hallituksen tukemista miliisiryhmistä, suurin osa sen jäsenistä on Dagalon valitsemia darfurilaisia.

Human Rights Watchin mukaan nopeat tukijoukot syyllistyivät sotarikoksiin Darfurissa vuosina 2014 ja 2015, kun siviilejä pakkosiirrettiin, raiskattiin, ryöstettiin ja tapettiin.

Myös rauhanomaisiin mielenosoittajiin hiljattain Khartumissa kohdistuneiden murhien uskotaan olleen nopeiden tukijoukkojen tekemiä. Sitä komentaa Dagalo, joka on nyt al-Bashirin huhtikuussa 2019 vallasta syrjäyttäneen siirtymäkauden sotilasneuvoston varapuheenjohtaja. Neuvoston puheenjohtajana toimii kenraaliluutnantti Abdel Fattah al-Burhan, mutta monet uskovat, että Dagalolla on todellinen valta. Hänen uskotaan olevan varakas ja hänellä on läheiset suhteet Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin.

Millainen rooli Janjaweedilla on ollut muissa Sudanin konflikteissa?

Se oli suuressa roolissa Darfurin konfliktissa. Kun Darfurin kapinalliset – jotka koostuivat Sudanin vapautusarmeijasta ja Oikeuden ja tasa-arvon liikkeestä – kiihdyttivät hyökkäyksiään hallituksen asemia vastaan huhtikuussa 2003, hallitus päästi Janjaweedin valloilleen kohdistamaan hyökkäyksensä fur-, zaghawa- ja masalit-kyliin.

Al-Bashirin hallitus tehosti rekrytointia, jotta se voisi mobilisoitua kapinallisten vastaiseen sotaan. Tähän kuului rikollisten, tuomittujen ja vankien värvääminen sekä uusien kyläpäälliköiden nimittäminen.

Millaisia yhteyksiä Sudanin armeijalla on Janjaweediin?

Poliitikoilla ja sotilasvirkamiehillä oli merkittävä rooli Janjaweedin rekrytoinnissa, organisoinnissa, varustamisessa ja koulutuksessa. Armeija on toteuttanut sotilasoperaatioita yhdessä Janjaweedin kanssa. Esimerkiksi Janjaweedien hyökkäysten aikana Darfurissa kansalliset asevoimat antoivat sekä ilma- että maa-apua.

Kun nopean tuen joukot perustettiin, ne tunnustettiin virallisesti osaksi kansallisia vakinaisia joukkoja. Tämä on merkinnyt sitä, että niitä on varustettu hyvin – paljon paremmin kuin 2000-luvun alussa.

Mitä Janjaweedin osallistuminen merkitsee Sudanin demokratialle – onko toivoa siviilihallinnolle?

On sydäntäsärkevää edes ajatella Janjaweedia Khartumin kaduilla. Kansainvälisen yhteisön – myös Afrikan unionin – epäonnistuminen Darfurin kriisin ratkaisemisessa alun perin mahdollisti sen, että Janjaweedit nousivat kansalliselle poliittiselle näyttämölle. Se riittää luomaan epätoivoa.

Mutta toivoa on aina. On hyvä merkki, että siirtymäkauden sotilasneuvosto ja oppositio ovat sopineet neuvottelujen jatkamisesta. Armeijan olisi luovutettava siviilihallinnolle mahdollisimman pian.