Amerikkalainen kirjailija Erskine Caldwell (1903-1987) oli yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjailijoista. Hänen romaaniensa ja tarinoidensa erityispiirteenä on raa’an realistinen kuvaus etelän maaseudusta; hänen varhaiset teoksensa loistivat aikanaan harvinaisella seksuaalisella rehellisyydellään.

Erskine Caldwell syntyi takametsäisessä Coweta-maisemassa, White Oakin kaupungissa Georgiassa 17. joulukuuta 1903. Hänen isänsä oli presbyteerinen pappi, ja perhe muutti usein ympäri etelää. Caldwellin koulunkäynti oli hajanaista; hän kävi lukiota satunnaisesti ja opiskeli Pennsylvanian yliopistossa, Erskine Collegessa Etelä-Carolinassa ja Virginian yliopistossa.

Nuorena miehenä hän työskenteli Atlantassa, Memphisissä, New Orleansissa, Philadelphiassa ja Baltimoressa myllytyöläisenä, maatilan apumiehenä, puuvillankerääjänä, kokkina, burleskitalon näyttämömiehenä ja kirja-arvostelijana. Vuonna 1925 hän lähti Virginian yliopistosta Atlanta Journalin toimittajaksi ja avioitui ensimmäisenä neljästä vaimostaan Helen Lanniganin kanssa, jonka kanssa hän sai kaksi poikaa ja yhden tyttären. Kun Caldwell huomasi, että sanomalehtityö ei jättänyt hänelle aikaa luovalle kirjoittamiselle, hän vetäytyi neljäksi vuodeksi Maineen. Hänen tuottelias kirjailijanuransa käynnistyi teoksilla The Bastard, (1929), Poor Fool (1930) ja American Earth (1931).

Mutta vasta vuonna 1932 julkaistu Tobacco Road varmisti Caldwellin menestyksen. Romaani kuvaa georgialaisen osakasviljelijä Jeeter Lesterin ja hänen perheensä elämää, kun he kompuroivat läpi sarjan seksuaalisia ja taloudellisia väärinkäytöksiä, jotka huipentuvat heidän kotinsa ja itsensä tuhoamiseen tulipalossa. Romaanin käsittely on koomista, rakenne on episodimainen, ja etelän maaseututyypit vaikuttavat lapsellisilta, irvokkailta ja lopulta säälittäviltä.

Tobacco Road dramatisoitiin vuonna 1933, ja sitä esitettiin Broadwaylla ennätykselliset seitsemän vuotta huolimatta New Yorkin siveettömyyssyytteestä, jonka New Yorkin siveettömyysyhdistys (New York Society for the Suppression of Vice) oli nostanut sitä vastaan. Syyte hylättiin, samoin kuin samankaltainen syyte Caldwellin seuraavaa romaania God’s Little Acre (1933) vastaan, joka kertoo georgialaisesta maanviljelijästä Ty Ty Waldenista, hänen pojistaan ja tyttäristään sekä karusta, hyödyttömästä hehtaarista maata, jonka hän omistaa Jumalalle. Kuten Tobacco Roadissa, Caldwellin teemana on etelän maaseudun asukkaiden hulluus ja siveettömyys. God’s Little Acre on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä teoksista kirjojen julkaisuhistoriassa.

30-luvun puolivälissä Caldwell vietti joitakin vuosia Hollywoodin käsikirjoittajana, mutta jatkoi hämmästyttävää kirjatuotantoaan. Näytelmän Journeyman (1935) jälkeen hän kirjoitti Kneel to the Rising Sun and Other Stories (1935), The Sacrilege of Alan Kent (1936) ja Southways (1938).

Vuosina 1938 ja 1939 Caldwell oli sanomalehtien kirjeenvaihtajana Meksikossa, Espanjassa ja Tšekkoslovakiassa ja vuonna 1941 sanomalehtien ja radion kirjeenvaihtajana Neuvostoliitossa. Hänen vahva sosiaalinen omatuntonsa näkyy hänen tietokirjoissaan: Vuonna 1939 hänen toiseksi vaimokseen tulleen valokuvaaja Margaret Bourke-Whiten kanssa, joka teki hänen kanssaan yhteistyötä myös teoksissa North of the Danube (1939), Say, Is This the U.S.A.? (1941) ja Russia at War (1942). Hänen Venäjän-kokemuksensa näkyy myös romaaneissa Moskova tulessa (1941), All Out on the Road to Smolensk (1942) ja All Night Long (1942), joka on romaani venäläisestä sissisodankäynnistä.

Kaksi Caldwellin myydyintä romaania ilmestyi 1940-luvun alkupuolella, Trouble in July (1940) ja Georgia Boy (1943). Vuonna 1942 Caldwell avioitui kolmannen vaimonsa June Johnsonin kanssa, jonka kanssa hän sai pojan. Hänen sodanjälkeisiin teoksiinsa kuuluivat The Sure Hand of God (1947), Episode in Palmetto (1950) ja A Lamp for Nightfall (1952).

Vuonna 1957 Caldwell avioitui neljännen vaimonsa Virginia Moffett Fletcherin kanssa, joka kuvitti hänen matkakirjansa Around about America (1964). In Search of Bisco (1965) oli kertomus Caldwellin epäonnistuneesta etsinnästä lapsuudenystävänsä löytämiseksi.

Toisen maailmansodan jälkeen Caldwell asui useita vuosia Tucsonissa, Arizonassa.

1950-luvun lopulla hän muutti Kalifornian Rheem Valleyyn. Lopulta hän asettui Scottsdaleen, Arizonaan vuonna 1977. Vaikka hän pysyi suosittuna ulkomailla, Caldwell ja hänen pelkistetty tyylinsä jäivät pois muodista Yhdysvalloissa. Vaikka hän jatkoi uusien teosten julkaisemista, hän vältti haastatteluja ja julkisia esiintymisiä. Hänen myöhempiin kirjoihinsa kuuluivat koominen Miss Mama Aimee (1968), Annette (1973) ja Afternoons in Mid-America (1976), kokoelma hänen vaikutelmiaan tavallisista ihmisistä.

Caldwellin myöhemmät kirjat eivät onnistuneet herättämään hänen aiempien teostensa innostusta, mutta hän oli ansainnut paikkansa vakavasti otettavana, joskin sensaatiohakuisena kotiseutututkijana. Vuonna 1982 New American Library juhlisti Tobacco Roadin julkaisemisen 50-vuotispäivää julkaisemalla siitä ja God’s Little Acresta uudet pehmeäkantiset painokset. Vuonna 1984 Caldwell valittiin American Academy of Arts and Lettersin jäseneksi. Vuonna 1985 Georgia Endowment for Humanities kutsui hänet takaisin kotiosavaltioonsa järjestämään hänen kunniakseen teetä ja luentoja. Vierailunsa jälkeen Caldwell pani merkille monet taloudelliset ja sosiaaliset muutokset, joita oli tapahtunut aikoinaan kurjistuneessa etelän maaseudulla.

Vähän ennen kuolemaansa Caldwell sai valmiiksi omaelämäkertansa With All My Might (1987). Koko aikuisikänsä ajan voimakkaasti tupakoinut Caldwell joutui kahdesti leikkaukseen, jossa hänen keuhkoistaan poistettiin osia. Keuhkosyöpä valtasi hänet lopulta 11. huhtikuuta 1987 Paradise Valleyssa, Arizonassa.

Lisälukemista

Parhaat keskustelut Caldwellin työstä ovat teoksessa Joseph Warren Beach, American Fiction: 1920-1940 (1941); Leo Gurko, The Angry Decade (1947); ja Wilbur M. Frohock, The Novel of Violence in America (1950; uudistettu painos 1958). Caldwell itse kirjoitti omaelämäkerrallisen Call It Experience: The Years of Learning How to Write (1951) ja With All My Might (1987). Kirjailijan elämäkertoja ovat muun muassa J.E. Devlin, Erskine Caldwell (1984), Harvey L. Klevar, Erskine Caldwell: A Biography (1993) ja D.B. Miller, Erskine Caldwell (1995). □