Tapa, jolla Enheduanna kirjoittaa rakkauden/sodan jumalattaresta Inannasta, on tuskallisen kaunis, ikään kuin hän kirjoittaisi rakastetulleen.
Enheduannan runous vaihtelee palvovasta ja intohimoisesta rukoilevaan ja vihaisuuteen riippuen hänen elämästään ja siitä, miten hän kokee Inannan vaikuttaneen siihen.
Tässä Inannan Zalabam-temppelissä Enheduanna kirjoittaa Inannan kauneudesta, armosta, voimasta ja vahvuudesta:
Kuningattaresi Inanna lammastarhasta
tuo ainutlaatuinen nainen
ainutkertainen
… joka liikkuu kirkkaasti loistavien olentojen keskellä
… ja iltahämärässä tekee taivaanrannan kauniiksi
täysin yksinään
… puhdas InannaKirjassaan Suurimman Sydämen Rouva Inanna hän kuitenkin anelee jumalattartaan lopettamaan hänen piinaamisensa:
Minä olen sinun
miksi tapat minutEnhedduana kirjoittaa runoissaan myös omasta elämästään, muun muassa siitä, kun mies anasti hänen roolinsa ylipapittarena – hän kirjoitti hymnejä, joissa hän rukoili Inannaa, että tämä saisi hänet takaisin, ja (olipa kyseessä sitten jumalallinen tai inhimillinen teko) hän sai pian sen jälkeen roolinsa takaisin.
Enhedduana näyttää tuovan jumalattareensa hieman omaa persoonallisuuttaan, konkretisoiden häntä olentona, jolla on ulottuvuuksia, tunteita, syvyyttä.
On mielenkiintoista, että Enhedduana on Inannan temppelin ylipapitar, kun otetaan huomioon, että Inanna hallitsee sekä rakkautta että sotaa – nämä kaksi ristiriitaista aihetta juontavat juurensa intohimoon: toisten puolesta ja toisia vastaan.
Enhedduanan intohimo on se, mikä on sementoinut hänet historiankirjoihimme – mikään ei voi viedä hänen runouttaan, ja arkeologisista edistysaskelista ja löydöistä huolimatta hän on edelleen maailman varhaisin tunnettu kirjailija.
Rukoilen teitä kaikkia lukemaan Enhedduanan teoksia, missä vain voitte.
Vaikka en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, osaan silti arvostaa hänen sanojensa kauneutta, voimaa ja tunteita.
On tärkeää, ettemme unohda Enhedduanan kaltaisia varhaisia kirjailijoita – eläväthän he edelleen meissä.