ELIHU (hepr. אֱלִיהוּא, aikoinaan אֱלִיהוּ; ”Jumala on se yksi ”), busilaisen Barakelin poika, Ramin suvusta, hahmo – joka esiteltiin ensimmäisen kerran ja melko yllättäen kohdassa Job 32:2 – joka puhuttelee Jobia ja hänen kolmea ystäväänsä kohdasta 32:6 lukuun 37 asti. (Tästä aiheutuvasta kirjallisesta ongelmasta ja analyysistä Elihun osuudesta keskusteluun, katso *Job, kirja.) Elihulle ja hänen isälleen annetut nimet (Barachel, ”Jumala on siunannut”) saattavat viitata siihen, että näiden lukujen kirjoittaja hyväksyy näkökulman, jota Elihu edustaa. Hänelle osoitettu heimo ja suku (”Buusilainen, Ramin suvusta”) on kuitenkin ilmeisesti valittu, kuten esimerkiksi temanilaisen *Elifazin nimi ja heimo, jotta ne sopisivat Jobin kirjan vanhimman kerroksen asetelmaan (”*Uzin maa”, Job 1:1; ”*Kedemiläiset”, 1:3b); sillä 1. Mooseksen kirjan 22:21 mukaan Buz oli Uzin nuorempi veli ja Aramin setä, johon Septuaginta ja Symmachos, luultavasti aivan oikein, samaistavat tämän Ramin. Epätodennäköisempi mahdollisuus on Elihun sukujuurien yhteys Ramiin, Juudan pojanpoikaan myöhäisissä lähteissä (Ruut 4:19; i Chr. 2:9), joita Uusi testamentti seuraa (Matt. 1:2).

Aggadassa

Aggadassa ylistetään sekä Elihun viisautta että vaatimattomuutta. Häntä kutsuttiin nimellä ”buzi” (lit. ”nöyrä”; Job 32:2) vain siksi, että hän piti itseään vähäpätöisenä itseään suurempien edessä (Zohar, 2:166a) ja osoitti viisauttaan siinä, että hän ei koskaan puhunut ennen kuin oli kuunnellut, mitä Jobilla oli sanottavaa (arn1 37, 111-112). Hänen viisautensa näkyy hänen lausunnossaan: ”Koskien Kaikkivaltiasta emme voi koskaan saada häntä selville” (Job 37:23). Hän olisi ansainnut tulla mainituksi pyhissä kirjoituksissa, jos hän ei olisi tehnyt muuta kuin kuvannut sateen toimintaa (vrt. Job 36:27 ja 37:3; 1. Moos. 36:7). Elihu oli profeetta (Sot. 15b) ja polveutui Nahorista, Aabrahamin veljestä (ser 28, 141-2).

bibliografia:

Ginzberg, Legendat, indeksi; Y. Ḥasida, Isheiha-Tanakh (1964), 65-66.