Tekijä Hyun Jeong Ha

Sosiologian apulaisprofessori

Libanonilainen elokuva Where do we go now (2011) alkaa kymmenien naisten kulkueella hautausmaalle syrjäisessä kylässä. Mustiin pukeutuneet naiset marssivat hitaasti ryhmänä, ja jokainen heistä hakkaa rintaansa käsillään syvästä surusta läheisensä menettämisestä. Hautausmaalle saavuttuaan he eroavat toisistaan. Oikealla puolella olevat musliminaiset suukottelevat hautakiviä ja vasemmalla puolella olevat kristityt naiset suutelevat haudoille asetettuja ristejä. Uskontokuntien väliset yhteenotot, joissa kuoli enimmäkseen miespuolisia kyläläisiä, ovat nyt historiaa, mutta heidän surunsa on yhä jäljellä.

Kylän naisten kasvot menivät päällekkäin egyptiläisten kristittyjen kanssa, jotka surevat Botroseyan kirkossa (Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin kirkoissa) joulukuussa 2016 tapahtuneessa itsemurhapommi-iskussa osallisiksi joutuneiden kristittyjen kuolonuhreja. Elokuvassa esitettiin kyläläisten välisiä yhteenottoja, kun taas todellisuudessa kristittyjen kimppuun hyökkäsivät aseistetut militantit. Tästä ennalta suunnitellusta hyökkäyksestä on tullut viime aikoina Egyptissä yhä useammin esiintyvä lahkoväkivallan muoto, kun ISIS tuli kansainvälisesti tunnetuksi vuonna 2014. Tämä pommi-isku oli erityisen yllättävä monille cairalaisille, koska he uskoivat kirkkorakennuksiin kohdistuvien iskujen tapahtuvan vain maan muissa osissa – paikoissa kuten Ylä-Egyptissä tai Aleksandrian kaupungissa, jossa radikalisoituneemmat militantit tai islamistit asuvat. Kuten eräs haastateltavistani, joka menetti vanhan kirkkoystävänsä edellä mainitussa pommi-iskussa, sanoi, tämä tapahtuma sai maan keskiosissa asuvat kristityt huolestumaan turvallisuudestaan entistä enemmän.

Keitä ovat Egyptin kristityt ja miten poliittiset muutokset arabikapinoiden jälkeisessä ajassa, erityisesti Sisin vallan alla, vaikuttaisivat kristittyjen ja muslimien suhteisiin? Näihin kysymyksiin vastaamiseksi tässä esseessä käsitellään aluksi sitä, mikä on egyptiläisten kristittyjen identiteetti, minkä jälkeen käsitellään niitä poliittisia ja sosiaalisia olosuhteita, jotka autoritaarisen hallinnon ylösnousemus on tuonut mukanaan vuoden 2014 jälkeen. Lähes kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun arabikapinat kukistivat Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (MENA) useita pitkäaikaisia autoritaarisia hallintoja, kuten Tunisian Ben Alin, Egyptin Mubarakin, Libyan Gaddafin ja Jemenin Salehin. Lukuisissa tutkimuksissa on tarkasteltu sitä, miten mielenosoittajat saatiin liikkeelle ja mitkä olivat heidän vaatimuksensa, sekä analysoitu sosioekonomisia olosuhteita, joissa ihmiset elivät ja joskus joutuivat kärsimään. Kun politiikka oli siirtymävaiheessa, arabikapinoiden jälkeistä aikaa koskevissa tutkimuksissa keskityttiin pääasiassa tärkeimpiin poliittisiin toimijoihin ja politiikassa tapahtuneisiin muutoksiin, jotka jättivät uskonnolliset vähemmistöt suurelta osin pois poliittiselta areenalta. Tässä esseessä keskitytään kehittyvään lahkolaisuuteen eli kristittyjen ja muslimien välisiin suhteisiin. Siinä hyödynnetään Kairossa kerättyjä etnografisia aineistoja, joita täydennetään sekundaarikirjallisuudella, jotta ymmärrettäisiin, miten Egyptin kristityt suhtautuvat nykyisiin poliittisiin muutoksiin. Osa tässä esseessä esiintyvistä lainauksista egyptiläisten syvähaastatteluista on peräisin aineistosta, jonka keräsin useilla kenttätutkimusmatkoilla Kairoon vuosina 2014-2018.

Koptilaiset ortodoksikristityt: ”Alkuperäiset” egyptiläiset ja koptilainen ylpeys

”Tiedätkö, mitä koptinkielinen tarkoittaa? (ta’rifī el-ma’nā qibtī?)

Useimmat koptilaiset ortodoksikristityt, jotka tapasin ensimmäistä kertaa Kairossa vuonna 2014, esittivät minulle tämän kysymyksen. Ajattelin ensin, että he halusivat vain testata, kuinka paljon minä ulkomaalaisena tutkijana tiesin heistä. Myöhemmin kuitenkin tajusin, että tämä oli yksi niistä tavoista, joilla he aloittavat keskustelun ulkomaalaisten kanssa korostaakseen ”omaperäisyyttään” egyptiläisinä. Nuoremmat tai vanhemmat ja sukupuolesta riippumatta he olivat hyvin kiinnostuneita puhumaan historiallisista juuristaan ja siitä, että kristityt asuivat Egyptissä ennen islamin tuloa maahan seitsemännellä vuosisadalla. Sana ”koptilainen” juontuu kreikan kielen sanasta Aigyptos, joka tarkoittaa egyptiläistä. Aikaisemmin sanalla ”koptilainen” tarkoitettiin sitä, kuka tai mikä on egyptiläinen; nykypäivän Egyptissä sen merkitys on kuitenkin kaventunut tarkoittamaan vain kristittyjä. Tapaamani kristityt kehuskelivat sillä, kuinka he ovat ”alkuperäisiä” ja kuinka he ovat ”onnekkaita” saadessaan olla kristittyjä. He puhuivat sinnikkäistä esi-isistään, jotka pysyivät määrätietoisesti kristittyinä monista oikeudellisista rajoituksista huolimatta. Vanha Kairo on yksi Egyptin alueista, jossa on paljon kristittyjä asukkaita ja kulttuuriperintökohteita, kuten vanhoja kirkkorakennuksia ja koptimuseo (ks. kuvat 1 ja 2).

Koptilais-ortodoksisen kristinuskon historia juontaa juurensa vuoteen 42 jKr. asti, jolloin pyhä Markus perusti ensimmäisen kirkon Aleksandriaan. Islamin leviämisen myötä Egypti on arabisoitunut ja islamisoitunut sekä etnisesti että uskonnollisesti. Kristityt elivät islamilaisen imperiumin hallinnassa noin 600 vuotta ja sen jälkeen ottomaanien imperiumin hallinnassa vielä seitsemän vuosisataa. Näiden ajanjaksojen aikana valtio tunnusti kristinuskon, mutta kristityt elivät oikeudellisten rajoitusten alaisina, mikä asetti heidät toisen luokan kansalaisten asemaan. Koptin kieli kiellettiin kymmenennellä vuosisadalla, eikä sitä ole sen jälkeen enää käytetty päivittäisissä keskusteluissa. Siitä lähtien kristityt ovat puhuneet arabiaa, ja koptinkielistä koptinkielistä translitteroitua arabiaa käytetään koptimessussa. Jotkut kirkot tarjoavat koptin kielen kursseja, mutta yleensä vain pieni osa kristityistä osaa kieltä.

Egyptin väestön enemmistö on sunnimuslimeja ja pieni määrä shiioja. Vaikka luvut ovat kiistanalaisia, Egyptin kristittyjen osuus koko väestöstä on noin kymmenen prosenttia, mikä vastaa noin yhdeksää miljoonaa ihmistä. Tämä tekee Egyptin kristityistä MENA-alueen suurimman kristillisen vähemmistön. Kristittyjen joukossa ortodoksikristityt ovat enemmistönä, mutta Egyptissä asuu yli kymmenen kristillistä uskontokuntaa, myös katolilaisia ja protestantteja. Muslimien ja kristittyjen lisäksi Egyptissä on monipuolinen koostumus etnisiä ja uskonnollisia yhteisöjä, kuten bahailaisia, juutalaisia ja nubialaisia.

Toisin kuin muilla MENA-alueen etnisillä ja uskonnollisilla vähemmistöillä, egyptiläisillä kristityillä on vahva aluepohjainen nationalismi (Baram 1990). Vaikka jotkut vähemmistöt kamppailevat alueella kansallisen itsenäisyyden puolesta, egyptiläisillä kristityillä on yhtenäinen egyptiläinen identiteetti. Tässä yhteydessä koptikirkko on pitkään kieltäytynyt kutsumasta itseään vähemmistöksi, vaikka se on aliedustettuna poliittisella areenalla ja vaikka kristittyihin yhteisöihin kohdistuu jatkuvasti hyökkäyksiä. Erityisesti paavi Shenouda III (paavin virassa 1971-2012) väitti, että kristityt ovat yhtä tasa-arvoisia kuin muslimit, eikä koptikristillisyyden pitkää historiaa voida sovittaa yhteen vähemmistöaseman kanssa (Galal 2012).

Egypti arabikapinoiden jälkeen: Islamistisen politiikan nousu

Yhtäjaksoiset 18 päivän mielenosoitukset eli Egyptin arabikapinat lopettivat Hosni Mubarakin 30 vuotta kestäneen autoritaarisen hallinnon. Helmikuun 11. päivän 2011 yönä Taḥririn aukio, yksi Kairon tärkeimmistä mielenosoituspaikoista, oli täynnä egyptiläisiä, jotka juhlivat Mubarakin eroa. Ne, jotka lauloivat ”leipää, vapautta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta (’aīsh, ḥurīya, ’adāla igtimā’iya) koko mielenosoitusten ajan, hurrasivat lopulta voitosta ja haaveilivat tulevasta paremmasta tulevaisuudesta.

Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan siitä, kun egyptiläiset alkoivat todistaa islamistisen politiikan nousua Muslimiveljeskunnan (MB) ja salafististen poliitikkojen myötä. Saadakseen mahdollisimman monta paikkaa vuosien 2011-2012 parlamenttivaaleissa uskonnolliset johtajat ja poliitikot tekivät kovasti töitä levittääkseen poliittisia ajatuksiaan ympäri maata verkko- ja offline-alustojen kautta. Monet näistä viesteistä olivat vihamielisiä erityisesti kristittyjä kohtaan: Salafistit väittivät, että Egyptin pitäisi puhdistaa kansallinen identiteetti ja tehdä siitä täysin islamilainen, ja kutsuivat kristittyjä ”kafiriksi” (tarkoittaa pakanaa). He myös kampanjoivat sekä jizyan, islamilaisten valtakuntien aikana ei-muslimeille (juutalaisille ja kristityille) määrätyn lisäveron, elvyttämiseksi että kristittyjen poistamiseksi pakollisesta asevelvollisuudesta sillä perusteella, että he eivät ole yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä (Lacroix 2012).

Eivät vain kristityt tunteneet itsensä pelokkaiksi ja uhatuiksi (Ha 2017); myös muslimit ilmaisivat huolensa islamistisen politiikan radikalisoitumisesta. Kun Aleksandriassa oli meneillään sarja salafistien mielenosoituksia, Reutersin haastattelema ammatiltaan musliminainen sanoi: ”Alexandria ei ole enää sama … Se on menettämässä luonteensa, eikä sen ole mahdollista palata poliittisten ja kulttuuristen vapauksien keskukseksi” (Elyan ja Youssef 2011). Vaikka Alexandria on ollut taiteen ja liberaalien keskus, kaupunki on pitkään ollut salafististen liikkeiden tukikohta, erityisesti vuodesta 1926 lähtien, jolloin salafistinen Dawa’ aloitti toimintansa.

Vuoden 2011-2012 parlamenttivaalit johtivat MB:n Vapaus- ja oikeudenmukaisuuspuolueen ja salafistisen koalition menestykseen. Yhdessä ne saivat yhteensä 65,3 prosenttia äänistä ja saivat 358 paikkaa 508:sta (Sellam 2013). Näiden puolueiden kasvanut kannatus huipentui MB:n entisen jäsenen Muhammad Morsin valintaan Egyptin presidentiksi kesäkuussa 2012 (virassa: kesäkuu 2012- heinäkuu 2013). Hänen presidenttikautensa päättyi kuitenkin vuoden kuluttua sotilasvallankaappaukseen ja Morsiin syvästi tyytymättömän väestön joukkomielenosoituksiin.

Egypti Sisin alaisuudessa ja kristityt ahdingossa

Morsin hallituksen päättyminen ei merkinnyt egyptiläisille rauhanomaista, ei-uskonnollista tulevaisuutta. Mursin syrjäyttämisen jälkeen elokuussa 2013 MB:n jäsenet ja Mursin kannattajat kokoontuivat julistamaan Mursin palauttamista Raba’ ja al-Nahda-aukioille Kairossa. Silloinen kenraali Abdel Fatah el-Sisi hajotti mielenosoittajat väkivaltaisesti, jolloin kummallakin aukiolla kuoli ainakin 817 mielenosoittajaa ja 87 Morsin kannattajaa. Egyptiläinen ja kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö tuomitsi teon jyrkästi ”rikoksena ihmisyyttä vastaan” (Human Rights Watch 2013).

Seuraavana vuonna Sisi vihittiin presidentiksi. Mikään ei selittäisi paremmin kuin hänen vierailunsa Pyhän Markuksen katedraalissa jouluaattona 6. tammikuuta 2015 hänen pyrkimyksiään palauttaa suhteet kirkkoon ja kristillisiin yhteisöihin (ks. kuva 3). Tämä oli ensimmäinen Egyptin presidentin tekemä vierailu koko maan historiassa (Volokh 2015). Se oli suuri helpotus monille kristityille, joiden elämä islamistisen ja salafistisen politiikan alaisuudessa oli saanut heidät olemaan koko viime vuosien ajan varpaillaan. Vuodesta 2016 alkaen hän on myös alkanut jakaa onnitteluviestejä koptikristittyjen pääsiäisen johdosta koptikristittyjen yhteisöjen kanssa Egyptissä ja sen ulkopuolella (Egypt Today 2020).

Vaikka kaikki kristityt eivät pysyneet Sisin kannattajina, monet ylistävät silti hänen pyrkimyksiään. ”Hän on melko reilu meitä kristittyjä kohtaan, sillä useimmat presidenttimme… kaikki eivät ole tukeneet kristittyjä.” Yläluokkaisista oloista kotoisin oleva viisikymppinen apteekkari vakuutti vakaasti, että Sisi tekee kovasti töitä kristittyjen hyväksi. Toinen kolmekymppinen kristitty sanoi tukevansa Sisiä lähinnä turvallisuussyistä. Hän väitti, että Egypti tarvitsee vahvan hallituksen hillitsemään islamistisia voimia, ja hän uskoo, että Sisi olisi oikea henkilö tähän tehtävään. Valtion ja kirkon (ja laajemman kristillisen yhteisön) välinen kiinteä suhde näyttää jatkuvan. Mutta miten tämä vahva valtion, kirkon ja kristillisten yhteisöjen suhde vaikuttaisi kristittyjen ja muslimien välisiin suhteisiin?

Egyptin hallituksen pyrkimys käsitellä uskonnollista yhtenäisyyttä ei näytä auttavan kristittyjä parantamaan suhteitaan muslimienemmistöön. Toisin kuin ystävälliset eleet kirkkoa kohtaan, Sisi on toteuttanut drakonisia toimenpiteitä, jotka ovat rajoittaneet laajasti poliittista vapautta vuodesta 2014 lähtien. Presidenttikaudellaan hän käynnisti useita prosesseja, muun muassa oikeudellisia uudistuksia, toisinajattelijoiden tukahduttamiseksi ja sananvapauden rajoittamiseksi. Sisin hallitus hyväksyi vuonna 2019 esimerkiksi uuden lain, joka rajoittaa merkittävästi kansalaisjärjestöjen liikkumista. Se rajoittaa sen, millaista työtä kansalaisjärjestöt voivat tehdä, kehitysyhteistyöhön ja sosiaaliseen työhön kansallisen turvallisuuden puolustamiseksi (Aboulenein 2017). Lain kirjaamisen jälkeen kansalaisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet sitä laajasti siitä, että se on kansalaisyhteiskuntaa rajoittavin sääntely. Kabinettiministerit torjuivat ensin sen olevan liian rajoittava. Laki koski yli 46 000 järjestöä, ja joitakin aktivisteja syytettiin ulkomaisten varojen ottamisesta epäjärjestyksen aikaansaamiseksi maassa (Aboulenein 2017).

Hallitus kidnappasi ja pidätti lisäksi Sisin vastaisia aktivisteja ja tutkijoita, puhumattakaan hallituksen vastaisten yhteiskunnallisten aktivistien, erityisesti liberaalien ja vasemmistolaisten, tehostetusta seurannasta ja valvonnasta. Myös seksuaalisuutta koskeva valtion sääntely on kiristynyt, ja on tehty useita iskuja ja äkillisiä ratsioita paikkoihin, joissa LGBTQ-ihmiset käyvät usein. Sarah Hegazi, näkyvä queer-feministi, kuoli maanpaossa jouduttuaan kidutetuksi ja seksuaalisesti pahoinpidellyksi ollessaan vangittuna kolme kuukautta syytettynä siitä, että hän oli nostanut Pride-lippua konsertissa vuonna 2017 (Hird 2020). Lisäksi itsestään ateistiksi julistautunut bloggaaja pidätettiin, koska hän oli edistänyt islaminvastaisia näkemyksiään sosiaalisessa mediassa, ja hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan, koska hän oli oikeudenkäynnissään loukannut oikeuslaitosta (The New Arab 2018).

Näissä painostavissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa olosuhteissa hallituksen ystävälliset eleet kirkkoa kohtaan näyttävät pikemminkin vahingoittavan kristittyjä. Jotkut muslimit syyttävät kristittyjä poliittisesta sorrosta, koska he uskovat kristittyjen äänestäneen laajalti Sisin puolesta vuoden 2014 presidentinvaaleissa. Eräs kuusikymppinen musliminainen, jonka kanssa keskustelin huhtikuussa 2018, syytti kristittyjä Sisin valinnasta. Vaikka hän ymmärsi, että kristityt haluavat valtion suojelevan heitä, koska he pelkäävät väkivaltaisia islamisteja, hän syytti kristittyjä autoritaarisen johtajan paluusta. Kirkko on seisonut autoritaarisen hallinnon takana 1980-luvulta lähtien sen jälkeen, kun silloinen koptilainen paavi Shenouda III palasi kotiarestista, koska hän oli arvostellut avoimesti Anwar Sadatin (presidenttinä 1970-1981) hallintoa vuonna 1981. Hosni Mubarak (virassa 1981-2011) palautti hänet virkaansa vuonna 1985, ja siitä lähtien paavi oli hallinnon kanssa myötäilevä, kunnes kuoli vuonna 2012 (Hasan 2003).

Sisi on tähän mennessä juurruttanut autoritaarisen hallinnon ja luonut pohjan pitkäaikaiselle hallinnolle. Hänen uudelleenvalintaansa vuonna 2018 liittyy jonkin verran epäilyjä avoimuuden suhteen, sillä muita ehdokkaita pidätettiin, vangittiin tai katosi ennen vaaleja. Hän tarkisti perustuslakia vuonna 2019 pidentääkseen uudelleenvalittavan presidenttikauden neljästä vuodesta kuuteen vuoteen, mikä johtaisi siihen, että Sisi olisi virassa vuoteen 2030 asti, jos hänet valitaan uudelleen vuonna 2024. Heinäkuussa 2020 hän kielsi eläkkeellä olevia armeijan upseereita hakeutumasta ehdokkaaksi vaaleihin, ja tämä todennäköisesti poistaa potentiaalin tulevalle kilpailulle (Reuters 2020).

Mihin kristityt menevät nyt?

Libanonilaisessa elokuvassa olevalla kylällä ei ole nimeä, ja kyläläiset elävät levottomassa rauhassa. Yksi tästä esseestä poimittavista viesteistä tähän kohtaan liittyen olisi se, että Egyptin lahkolaisuussuhteet sisältävät oppeja, joita voidaan soveltaa muihinkin tapauksiin, sillä tämä välittyy myös edellä mainitusta elokuvasta. Naiset yrittävät parhaansa mukaan hillitä väkivaltaisia välikohtauksia. He keräävät ja hautaavat aseita ja kiinnittävät miesten huomion johonkin muuhun, kun heidän mielestään lahkojen väliset jännitteet kiristyvät. Mutta se ei näytä riittävän estämään väkivaltaisuuksia. Elokuvan lopussa tapahtuva lahkojen välinen yhteenotto viittaa siihen, että lahkolaisuus ei häviä helposti, kun se on kerran juurtunut. Tunteet ovat syvällä Egyptin kristittyjen ja muslimien välillä, ja nykyisen hallinnon vahva läsnäolo muokkaa sitä, miten ja milloin ne saattavat nousta esiin.

Tässä esseessä käsiteltiin sitä, miten valtion ystävälliset eleet kristittyjä kohtaan näyttävät edistävän uskonnollista yhtenäisyyttä pintatasolla. Taustalla saattaa kuitenkin olla seurauksia. Jotkut muslimit ovat tulleet tyytymättömiksi valtion ja kirkon yhteenliittymiin, kun hallitus on vahvistanut kansalaisyhteiskunnan valvontaa ja tukahduttanut näin arabikapinoiden hengen. Muslimien ja kristittyjen välisen koalition takana piilee sektaaristen jännitteiden kerros, jonka Sisin autoritaarinen hallinto uhkaa tuoda pintaan.

Tietoa kirjoittajasta

Hyun Jeong Ha ([email protected])
on sosiologian apulaisprofessori Duke Kunshanin yliopistossa, joka sijaitsee Shanghain laitamilla Kiinassa. Ha väitteli filosofian tohtoriksi sosiologiasta Texasin yliopistossa Austinissa vuonna 2017 ja oli Global Religion Research Initiative -ohjelman post doc -tutkijana Notre Damen yliopiston Center for the Study of Religion and Society -yksikössä. Hänen tutkimusintressinsä liittyvät uskonnon, vallan ja sukupuolen risteyskohtiin Lähi-idässä. Duke Kunshanissa hän opettaa kursseja yhteiskuntateorioista, sosiaalisista ongelmista ja Lähi-idän etnografiasta.

Kirjoitin tämän esseen Soulin kansallisen yliopiston Aasia-keskuksen vuoden 2020 Visiting Scholar Fellowship -apurahan tuella.

Ks. uskonnollisesta ylivertaisuudesta poliittisessa siirtymävaiheessa Toft (2013). Hän väittää, että uskonnollinen outbidding tapahtuu, kun siirtymävaiheessa olevat poliittiset eliitit uudelleenkirjoittavat maalliset liikkeet uskonnollisiksi hajottaakseen ja heikentääkseen poliittista oppositiota.

Muslimiveljeskunnan Vapaus- ja Oikeudenmukaisuuspuolue sai 37,5 prosentin kannatuksen ja salafistinen koalitio 27,8 prosentin kannatuksen (Sellam 2013) (Sellam 2013).

Kuvaa löytyy osoitteesta: https://www.flickr.com/photos/coptic-treasures/27863450507/in/photolist-2jbZPvH-Jsct66

• Aboulenein, Ahmed. 2017. ”Egypti antaa kansalaisjärjestöjä koskevan lain, joka kiristää toisinajattelua”. 30. toukokuuta. Reuters.
  (https://www.reuters.com/article/us-egypt-rights/egypt-issues-ngo-law-cracking-down-on-dissent-idUSKBN18P1OL)
• Baram, Amatzia. 1990. ”Alueellinen nationalismi Lähi-idässä”. Middle Eastern Studies 26(4): 425-48.
• Egypti tänään. 2020. ”Sisi onnittelee Egyptin kristittyjä ulkomailla pääsiäissunnuntaina.” 16. huhtikuuta. Egypti Today. (https://www.egypttoday.com/Article/1/84793/Sisi-congratulates-Egyptian-Christians-abroad-on-Easter-Sunday).
• Elyan, Tamim ja Abdel Rahman Youssef. 2011. ”Stric Muslims Stake Claim on Egyptin Political Scene.” Reuters, 2011. (https://www.reuters.com/article/us-egypt-election-salafis/strict-muslims-stake-claim-on-egypts-political-scene-idUSTRE7AK0OF20111121).
• Galal, Lise P. 2012. ”Koptikristittyjen käytännöt: Formations of Sameness and Difference.” Islam and Christian-Muslim Relations 23(1): 45-58.
• Ha, Hyun Jeong. 2017. ”Heikkojen tunteet: Väkivalta ja etniset rajat Egyptin koptikristittyjen keskuudessa.” Ethnic and Racial Studies 40(1):133-51.
• Hasan, S S. 2003. Kristityt vastaan muslimit nykypäivän Egyptissä: The Century-Long Struggle for Coptic Equality. Oxford: Oxford University Press.
• Hird, Alison. 2020. ”Egyptiläinen LGBTQ-aktivisti, joka uskalsi nostaa Pride-lippua, riistää itseltään hengen 30-vuotiaana.” Radio France Internationale. 18. kesäkuuta. (https://www.rfi.fr/en/africa/20200618-egypt-lgbtq-activist-sarah-hegazi-suicide-gay-rights-repression-al-sissi)
• Human Rights Watch. 2013. ”Egypti: Rab’a Killings Likely Crimes against Humanity”. Elokuun 12. päivä. https://www.hrw.org/news/2014/08/12/egypt-raba-killings-likely-crimes-against-humanity
• Lacroix, Stéphane. 2012. ”Sheikit ja poliitikot: Inside the New Egyptian Salafism”. Doha Brookings Center. Kesäkuu.
• Reuters 2020. ”Egyptin Sisi hyväksyy kiellon eläkkeellä oleville armeijan upseereille asettua ehdolle vaaleissa.” 30. heinäkuuta. Egypt Independent. (https://egyptindependent.com/egypts-sisi-approves-ban-on-retired-army-officers-standing-for-election/)
• Sellam, Hesham. 2013. Egyptin parlamenttivaalit 2011-2012: Kriittinen opas muuttuvalle poliittiselle areenalle. Washington DC: Tadween Publishing.
• The New Arab. 2018. ”Ateistinen bloggaaja pidätettiin Egyptissä islamin vastaisesta kritiikistä.” 5. toukokuuta. The New Arab. (https://english.alaraby.co.uk/english/news/2018/5/5/atheist-blogger-arrested-in-egypt-for-anti-islam-criticism)
• Toft, Monica D. 2013. ”The Politics of Religious Outbidding”. Review of Faith and International Affairs 11(3):10-19.
• Volokh, Eugene. 2015. ”El-Sisi on ensimmäinen Egyptin presidentti, joka vierailee koptien joulumessussa”. The Washington Post, 8. tammikuuta 2015. (https://www.washingtonpost.com/news/volokh-conspiracy/wp/2015/01/07/el-sisi-becomes-first-egyptian-president-to-attend-coptic-christmas-mass/.)

Tämä artikkeli on lainattu osoitteesta:

Ha, Hyun Jeong. 2020. ”Egyptin kristityt Sisin aikana: Where do they go now?”, Diverse Asia (Seoul National University Asia Centerin neljännesvuosittain ilmestyvä verkkolehti). Vol. 10. http://diverseasia.snu.ac.kr/?p=4747