Doggerland on nykyisen Pohjanmeren alla sijaitseva uponnut maamassatyyppi, joka aikoinaan yhdisti Ison-Britannian Manner-Eurooppaan.

Nimetty Doggerin pankin mukaan, joka puolestaan sai nimensä 1600-luvun hollantilaisilta kalastusaluksilta, joita kutsuttiin nimellä doggers.

Doggerlandin olemassaoloon viitattiin ensimmäisen kerran H.G. Wellsin 1800-luvun lopulla ilmestyneessä kirjassa ”A Story of the Stone Age”, joka sijoittuu esihistorialliselle alueelle, jossa olisi voinut kävellä kuivin jaloin Euroopasta Britanniaan.

Maisema oli monipuolinen sekoitus loivia kukkuloita, soita, metsäisiä laaksoja ja soita. Mesoliittisen ajan ihmiset hyödynsivät Doggerlandin runsasta vaeltavaa eläimistöä ja kausittaisia metsästysalueita, jotka ovat näkyneet nykyiseen merenpohjaan upotetuissa muinaisissa luissa ja työvälineissä, joita kalastustroolarit ovat tuoneet pintaan.

Aikojen kuluessa merenpinnan nousu tulvi alueelle viimeisen jääkauden jälkeen noin 6500-6200 eKr. Lukittunut sulamisvesi sai maan kallistumaan isostaattisessa tasauksessa, kun jään valtava paino väheni.

Kartta, jossa näkyy Doggerlandin hypoteettinen laajuus (n. 10 000 eaa.), joka muodosti maasillan Ison-Britannian ja Manner-Euroopan välille

Doggerland jäi lopulta veden alle, ja jäljelle jäi vain Dogger Bank, joka oli mahdollinen moreenin (jäätikön jäänjäännöksen kerääntymä) saari, kunnes noin 5 000 eaa. myös Dogger Bank joutui mereen.

Arkeologien viimeaikaisen teorian mukaan suuri osa jäljelle jääneestä rannikosta ja matalista saarista tulvi noin 6225-6170 eaa. Storeggan liukumäen aiheuttaman mega-tsunamin seurauksena. (Storeggan liukumäki oli maanvyörymä, joka koski arviolta 180 mailin pituista rannikkohyllyä Norjanmerellä ja joka aiheutti suuren tsunamin Pohjois-Atlantilla.)

Doggerlandin alueelta on löydetty arkeologisia löytöjä, joihin on kuulunut mammutin ja sarvikuonon jäännöksiä sekä metsästysesineitä, jotka kaikki on ruopattu Pohjanmeren merenpohjasta.

Kuuluisa löytö nousi otsikoihin vuonna 1931, kun Colinda-niminen troolari nosti ylös turpeenklöntin kalastellessaan Ower Bankin lähellä, 25 meripeninkulman päässä Englannin rannikosta. Kalastajan hämmästykseksi turve sisälsi kalojen harppuunointiin käytetyn koristeellisen piikkisarvipisteen, joka oli peräisin ajalta 10 000-4 000 eaa.

Muihin laajoihin esihistoriallisiin löytöihin on kuulunut tekstiilifragmentteja, meloja ja mesoliittisia asuinpaikkoja aivan Tanskan rannikolta. Lisäksi Alankomaiden Reinin/Meusen suistossa sijaitsevista Alankomaiden Reinin/Meusen suistosta on löydetty uponneen lattian asumuksia, kaivettuja kanootteja, kalanpyydyksiä ja useita hautauksia, ja Zeelandin rannikon edustalta Middeldiepistä ruopatusta Middeldiepistä on löydetty yli 40 000 vuoden ikäiseksi ajoitettu neandertalinihmisen kallonpalanen.

Sukeltajat ovat jopa löytäneet laikkuja esihistoriallisista metsistä, kuten Norfolkin rannikolta vuonna 2015 tehty löytö, kun tutkimusryhmä ”Seasearch” tutki meren elämää ja löysi yllättäen puristettujen puiden ja oksien jäänteitä.

Monet yliopistot ovat tällä hetkellä osallistuneet lukuisiin tutkimuksiin Doggerlandin geologian kartoittamiseksi ja tämän unohdetun maan eläimistön ja kasviston ymmärtämiseksi.

Doggerlandin tarina on varovainen varoitus siitä, millaista valtaa luonto käyttää maiseman muokkaamiseen ilmastonmuutoksen avulla. Kokonaiset kansat joutuivat siirtymään, kun meri tunkeutui alueelle, joka on suurempi kuin monet Euroopan maat. Nykyään yli miljardi ihmistä asuu rannikoiden läheisyydessä, haavoittuvilla alueilla.

Header Image Credit : Daleyhl