Nürnberg, 1500-luvun puolivälin tienoilla.

1. näytösEdit

Preludi (Vorspiel), yksi Wagnerin tunnetuimmista musiikkikappaleista.

Scene 1: Katharinenkirchen sisätilat (St. Katariinankirkko) Nürnbergissä, Johanneksen aatto tai juhannusaatto, 23. kesäkuuta

Preludin jälkeen jumalanpalvelus on juuri päättymässä lauluun Da zu dir der Heiland kam (Kun Vapahtaja tuli luoksesi), joka on vaikuttava pastissi luterilaisesta kuorolaulusta, kun Walther von Stolzing, nuori ritari Frankenista, puhuttelee aiemmin tapaamaansa Eva Pogneria ja kysyy tältä, onko tämä kihloissa kenenkään kanssa. Eva ja Walther ovat rakastuneet ensisilmäyksellä, mutta Walther ilmoittaa tälle, että hänen isänsä, kultaseppä ja mestarilaulaja Veit Pogner, on järjestänyt, että Eva menee naimisiin killan laulukilpailun voittajan kanssa huomenna Johanneksenpäivänä (juhannuspäivänä). Evan piika Magdalena saa Hans Sachsin oppipojan Davidin kertomaan Waltherille mestarilaulajien taiteesta. Waltherin toivotaan pätevöityvän mestarilaulajaksi killan kokouksessa, joka pidetään perinteisesti kirkossa messun jälkeen, ja siten ansaitsevan paikan laulukilpailussa huolimatta siitä, että hän on täysin tietämätön mestarikillan säännöistä ja konventioista.

Scene 2

Kun muut oppipojat valmistelevat kirkkoa kokousta varten, David varoittaa Waltheria siitä, että mestarilaulajaksi pääseminen ei ole helppoa, vaan se vaatii vuosien opettelua ja harjoittelua. David pitää hämmentävän luennon mestarilaulajien sävellys- ja laulusäännöistä. (Monet hänen kuvaamistaan sävelmistä olivat todellisia mestarilauluja tuolta ajalta.) Walther on hämmentynyt monimutkaisista säännöistä, mutta on kuitenkin päättänyt yrittää päästä killan jäseneksi.

Scene 3

Kirkkoon saapuvat ensimmäiset mestarilaulajat, joiden joukossa ovat myös Evan varakas isä Veit Pogner ja kaupungin virkailija Beckmesser. Beckmesser, teknisesti taitava laulaja, joka odotti voittavansa kilpailun ilman vastustajaa, on järkyttynyt nähdessään, että Walther on Pognerin vieraana ja aikoo osallistua kilpailuun. Samaan aikaan Pogner esittelee Waltherin muille mestarilaulajille, jotka saapuvat paikalle. Kokouksen puheenjohtajana toimiva leipuri Fritz Kothner pitää nimenhuudon. Pogner puhuu kokoukselle ja ilmoittaa tarjoavansa tyttärensä kättä laulukilpailun voittajalle. Kun Hans Sachs väittää, että Evan pitäisi saada vaikuttaa asiaan, Pogner suostuu siihen, että Eva voi kieltäytyä laulukilpailun voittajasta, mutta hänen on silti mentävä naimisiin mestarilaulajan kanssa. Sachsin toinen ehdotus, jonka mukaan mestareiden sijasta kaupunkilaiset olisi kutsuttava tuomariksi kilpailun voittajasta, hylätään muiden mestareiden toimesta. Pogner esittelee Waltherin virallisesti ehdokkaaksi mestarikillan jäseneksi. Kothnerin kysyessä Waltherin taustasta hän kertoo, että hänen runouden opettajansa oli Walther von der Vogelweide, jonka teoksia hän opiskeli omassa fransmannilaisessa yksityiskirjastossaan, ja hänen musiikin opettajiaan olivat linnut ja luonto itse. Vastahakoisesti mestarit suostuvat hyväksymään hänet, jos hän voi esittää itse säveltämänsä mestarilaulun. Walther valitsee laulunsa aiheeksi rakkauden ja joutuu siksi yksin Beckmesserin, killan maallisten asioiden ”merkitsijän”, arvioitavaksi. Kun Walther saa merkin aloittaa (Fanget an!), hän aloittaa uudenlaisen vapaamuotoisen sävelmän (So rief der Lenz in den Wald), jossa hän rikkoo kaikkia mestarilaulajien sääntöjä, ja hänen laulunsa keskeytyy jatkuvasti Beckmesserin liidun raapimisesta liitutauluunsa, jossa hän pahansuovasti merkitsee rikkomuksen toisensa jälkeen. Kun Beckmesser on peittänyt liitutaulun kokonaan Waltherin virheiden symboleilla, hän keskeyttää laulun ja väittää, ettei sitä kannata lopettaa. Sachs yrittää suostutella mestareita antamaan Waltherin jatkaa, mutta Beckmesser käskee sarkastisesti Sachsia lopettamaan politiikan määrittelyn ja sen sijaan valmistamaan loppuun hänen (Beckmesserin) uudet kenkänsä, jotka ovat myöhässä. Walther korottaa ääntään mestareiden väittelyn yli ja päättää laulunsa, mutta mestarit hylkäävät hänet ja hän ryntää ulos kirkosta.

2. näytös Muokkaa

Ilta. Kadunkulmassa Pognerin ja Sachsin talojen luona. Pognerin talon edessä seisoo lehmus (tilia tai lehmus tai lehmuspuu), Sachsin talon edessä Flieder-puu (syringa tai syreenipuu). Oppipojat sulkevat ikkunaluukkuja.

Scene 1

David ilmoittaa Magdalenalle Waltherin epäonnistumisesta. Pettyneenä Magdalena lähtee antamatta Davidille ruokaa, jonka hän oli tuonut hänelle. Tämä herättää muiden oppipoikien pilkan, ja David on kääntymässä heitä vastaan, kun Sachs saapuu paikalle ja hoputtaa oppipoikansa työpajaan.

Scene 2

Pogner saapuu paikalle Evan kanssa ja käy ympäripyöreää keskustelua: Eva epäröi kysyä Waltherin hakemuksen tuloksesta, ja Pognerilla on yksityisiä epäilyksiä siitä, oliko viisasta tarjota tyttärensä kättä naimisiin laulukilpailua varten. Kun he astuvat taloonsa, Magdalena ilmestyy paikalle ja kertoo Evalle huhuista Waltherin epäonnistumisesta. Eva päättää kysyä asiasta Sachsilta.

Kohtaus 3

Hämärän laskiessa Hans Sachs istahtaa talonsa edustalle työstämään uusia kenkiä Beckmesserille. Hän pohtii Waltherin laulua, joka on tehnyt häneen syvän vaikutuksen (Was duftet doch der Flieder, tunnetaan nimellä Flieder-monologi).

Scene 4

Eva lähestyy Sachsia, ja he keskustelevat huomisesta laulukilpailusta. Eva ei ole innostunut Beckmesseristä, joka näyttää olevan ainoa kelvollinen kilpailija. Hän vihjaa, että häntä ei haittaisi, jos leskimies Sachs voittaisi kilpailun. Vaikka Sachs on liikuttunut, hän vastustaa, että hän olisi liian vanha aviomies hänelle. Kun Sachs saa lisäohjeita, hän kertoo Waltherin epäonnistumisesta killan kokouksessa. Tämä saa Evan ryntäämään vihaisena pois, mikä vahvistaa Sachsin epäilyn, että Eva on rakastunut Waltheriin. Magdalena pysäyttää Evan ja ilmoittaa, että Beckmesser on tulossa laulamaan hänelle serenadin. Eva, joka on päättänyt etsiä Waltheria, pyytää Magdaleenaa esittämään häntä (Evaa) makuuhuoneen ikkunassa.

Scene 5

Juuri kun Eva on lähdössä, Walther ilmestyy. Hän kertoo, että mestarilaulajat ovat hylänneet hänet, ja he valmistautuvat karkaamaan. Sachs on kuitenkin kuullut heidän suunnitelmansa. Kun he kulkevat ohi, hän valaisee kadun lyhdyllään ja pakottaa heidät piiloutumaan Pognerin talon varjoon. Walther päättää kohdata Sachsin, mutta Beckmesserin saapuminen keskeyttää hänet.

Kohtaus 6

Kun Eva ja Walther vetäytyvät syvemmälle varjoon, Beckmesser aloittaa serenadinsa. Sachs keskeyttää hänet aloittamalla täyslaidallisen suutarilaulun ja vasaroimalla puolivalmisteisten kenkien pohjia. Ärsyyntyneenä Beckmesser kehottaa Sachsia lopettamaan, mutta suutari vastaa, että hänen on viimeisteltävä kenkien pohjat, joiden myöhästymisestä Beckmesser oli julkisesti valittanut (ensimmäisessä näytöksessä). Sachs tarjoaa kompromissia: hän on hiljaa ja antaa Beckmesserin laulaa, mutta hän (Sachs) toimii Beckmesserin ”merkitsijänä” ja merkitsee jokaisen Beckmesserin musiikillisen/runollisen virheen lyömällä vasarallaan yhtä kengänpohjaa. Beckmesserillä, joka on huomannut jonkun Evan ikkunassa (Magdalena naamioituneena), ei ole aikaa kiistellä. Hän yrittää laulaa serenaattinsa, mutta tekee niin monta virhettä (hänen sävelessään korostetaan toistuvasti sanojen vääriä tavuja), että toistuvista koputuksista Sachs saa kengät valmiiksi. David herää ja näkee Beckmesserin ilmeisesti laulavan serenadia Magdalenalle. Hän hyökkää Beckmesserin kimppuun mustasukkaisen raivon vallassa. Meteli herättää koko naapuruston. Muut oppipojat ryntäävät mukaan, ja tilanne kärjistyy täysimittaiseksi mellakaksi. Sekasorron keskellä Walther yrittää paeta Evan kanssa, mutta Sachs työntää Evan kotiinsa ja raahaa Waltherin omaan työpajaansa. Hiljaisuus palautuu yhtä äkkiä kuin se rikkoutuikin. Yksinäinen hahmo kävelee kadulla – yövartija, joka huutaa tunnin.

3. näytös, kohtaukset 1-4Edit

Preludi (Vorspiel), meditatiivinen orkesterijohdanto, jossa käytetään musiikkia kahdesta keskeisestä 3. näytöksessä kuultavasta jaksosta: Sachsin kohtauksen 1. monologi ”Wahn!”. Wahn!” ja ”Wittenburgin yölaulusta”, jonka kaupunkilaiset laulavat tervehtiessään Sachsia kohtauksessa 5.

Scene 1: Sachsin työpaja

Aamun koittaessa Sachs lukee suurta kirjaa. Ajatuksiinsa uppoutuneena hän ei vastaa, kun David palaa toimittamasta Beckmesserin kenkiä. David onnistuu vihdoin herättämään isäntänsä huomion, ja he keskustelevat tulevista juhlallisuuksista – on Johannispäivä, Hans Sachsin nimipäivä. David lausuu säkeet Sachsille ja lähtee valmistautumaan juhlaan. Yksin Sachs miettii eilistä mellakkaa. ”Hulluus! Hulluus! Kaikkialla hulluutta!” (Wahn! Wahn! Überall Wahn!) Hänen yrityksensä estää karkaaminen oli päättynyt järkyttävään väkivaltaan. Siitä huolimatta hän on päättänyt saada hulluuden toimimaan tänään hänen hyväkseen.

Kohtaus 2

Sachs antaa Waltherille vuorovaikutteisen oppitunnin musiikin ja mestarilaulun historiasta ja filosofiasta ja opettaa häntä maltillistamaan lauluaan mestareiden sääntöjen hengen (ellei peräti tiukan kirjaimen) mukaisesti. Walther osoittaa ymmärryksensä säveltämällä kaksi osaa uudesta palkintolaulusta, jonka tyyli on hyväksyttävämpi kuin hänen edellisessä näytöksessä 1 esittämänsä. Sachs kirjoittaa uudet säkeistöt ylös Waltherin laulaessa niitä. Viimeinen osa on vielä säveltämättä, mutta Walther lykkää tehtävää. Miehet lähtevät huoneesta pukeutumaan juhlia varten.

Kohtaus 3

Beckmesser, joka on yhä kipeä edellisillan pahoinpitelystä, astuu työpajaan. Hän huomaa palkintolaulun säkeet, jotka on kirjoitettu Sachsin käsialalla, ja päättelee (virheellisesti), että Sachs aikoo salaa osallistua kilpailuun Evan kädestä. Suutari astuu takaisin huoneeseen, ja Beckmesser puhuttelee häntä säkeistöjen kanssa ja kysyy, onko hän kirjoittanut ne. Sachs vahvistaa, että käsiala on hänen, mutta ei selitä, että hän ei ollut kirjoittaja vaan ainoastaan kirjuri. Hän jatkaa kuitenkin, ettei hänellä ole aikomusta kosiskella Evaa tai osallistua kilpailuun, ja hän antaa käsikirjoituksen Beckmesserille lahjaksi. Hän lupaa, ettei koskaan vaadi laulua omakseen, ja varoittaa Beckmesseriä, että laulua on hyvin vaikea tulkita ja laulaa. Beckmesser, jonka itseluottamusta palauttaa mahdollisuus käyttää kuuluisan Hans Sachsin kirjoittamia säkeitä, ei välitä varoituksesta ja lähtee kiireesti valmistautumaan laulukilpailuun. Sachs hymyilee Beckmesserin hölmöilylle, mutta toivoo, että Beckmesser oppii tulevaisuudessa paremmaksi.

Kohtaus 4

Eva saapuu työpajaan. Hän etsii Waltheria, mutta teeskentelee, että hänellä on valituksia Sachsin hänelle tekemästä kengästä. Sachs tajuaa, että kenkä sopii täydellisesti, mutta teeskentelee ryhtyvänsä muuttamaan ompelua. Työskennellessään hän kertoo Evalle kuulleensa juuri kauniin laulun, josta puuttuu vain loppu. Eva huutaa, kun Walther astuu huoneeseen upeasti juhlapukuun pukeutuneena ja laulaa palkintolaulun kolmannen ja viimeisen osan. Pariskunta on hukkua kiitollisuuteen Sachsia kohtaan, ja Eva pyytää Sachsia antamaan anteeksi, että hän oli manipuloinut hänen tunteitaan. Suutari torjuu heidät vitsailemalla ja valittamalla kohtalostaan suutarina, runoilijana ja leskenä. Lopulta hän kuitenkin myöntää Evalle, että hän on päättänyt välttää kuningas Marken kohtalon (viittaus Wagnerin toisen oopperan, Tristan ja Isolden, aiheeseen, jossa vanha mies yrittää naida paljon nuoremman naisen) ja antaa näin siunauksensa rakastavaisille. David ja Magdalena ilmestyvät. Sachs ilmoittaa ryhmälle, että on syntynyt uusi mestarilaulu, joka on mestarilaulajien sääntöjen mukaan kastettava. Koska oppipoika ei voi toimia todistajana kasteessa, hän ylentää Daavidin veljeskunnan jäseneksi perinteisellä rannekkeella korvaan (ja ”ylentää” näin myös Daavidin sulhaseksi ja Magdalenan morsiameksi). Sitten hän kastaa palkintolaulun Aamun unelma-lauluksi (Selige Morgentraumdeut-Weise). Juhlittuaan onneaan laajennetulla kvintetillä (Selig, wie die Sonne meines Glückes lacht) – joka kruunaa musiikillisesti kolmannen näytöksen neljä ensimmäistä kohtausta – seurue lähtee juhliin.

3. näytös, 5. kohtausEdit

Kohtaus on melkein oma näytöksensä, sillä se vie noin 45 minuuttia kolmannen näytöksen kaksituntisesta ajasta, ja se erotetaan neljästä edeltävästä kohtauksesta Verwandlungsmusikilla, joka on muuntautuva välisoitto. Niitty Pegnitz-joen varrella. On Pyhän Johanneksen juhla.

Erilaiset killat astuvat sisään kehuskellen panoksellaan Nürnbergin menestykseen; Wagner kuvaa niistä kolmea: suutarit, joiden kertosäkeessä Sankt Krispin, lobet ihn! käytetään tunnushuutoa streck! streck! streck! streck!; räätälit, jotka laulavat kertosäkeessä Als Nürnberg belagert war vuohihuudolla meck! meck! meck! ja leipurit, jotka leikkaavat räätälit irti laululla Hungersnot! Hungersnot! eli Famine, famine! ja sen beck! beck! beck! eli bake, bake, bake!

Tämä johtaa Tanz der Lehrbuben eli Oppipoikien tanssiin. Sitten itse mestarilaulajat saapuvat mahtipontisesti: Mestareiden kulkue. Yleisö laulaa ylistystä Hans Sachsille, rakastetuimmalle ja kuuluisimmalle mestarilaulajista; tässä Wagner esittää riemastuttavan kertosäkeen Wach’ auf, es nahet gen den Tag, käyttäen historiallisen Sachsin itsensä kirjoittamia sanoja, ja liittää sen musiikillisesti ”Wittenbergin yölauluun”.

Palkintokilpailu alkaa. Beckmesser yrittää laulaa Sachsilta saamiaan säkeitä. Hän kuitenkin sotkee sanat (Morgen ich leuchte) eikä onnistu sovittamaan niitä sopivaan melodiaan ja päätyy laulamaan niin kömpelösti, että yleisö nauraa hänelle. Ennen kuin hän ryntää vihaisena ulos, hän huutaa, että laulu ei edes ollut hänen: Hans Sachs huijasi hänet laulamaan sen. Yleisö on hämmentynyt. Miten suuri Hans Sachs on voinut kirjoittaa näin huonon laulun? Sachs kertoo, että laulu ei ole hänen omansa ja että se on itse asiassa kaunis laulu, jota mestarit tulevat rakastamaan, kun he kuulevat sen laulettavan oikein. Todistaakseen tämän hän kutsuu todistajan: Waltherin. Ihmiset ovat niin uteliaita laulusta (oikein sanoitettuna Morgenlich leuchtend im rosigen Schein), että he antavat Waltherin laulaa sen, ja kaikki vakuuttuvat laulun uutuudesta huolimatta.

Ongelmia tämän tiedoston toistamisessa? Katso mediaohjeet.

He julistavat Waltherin voittajaksi, ja mestarilaulajat haluavat ottaa hänet heti kiltansa jäseneksi. Aluksi Waltherilla on kiusaus kieltäytyä heidän tarjouksestaan, mutta Sachs puuttuu jälleen kerran asiaan ja selittää, että taide, jopa Waltherin kaltainen uraauurtava, vastakkainen taide, voi olla olemassa vain kulttuuriperinteessä, jota perinnettä taide ylläpitää ja parantaa. Walther on vakuuttunut; hän suostuu liittymään. Pogner asettaa symbolisen mestaruusmitalin hänen kaulaansa, Eva tarttuu hänen käteensä, ja kansa laulaa jälleen kerran ylistystä Hans Sachsille, Nürnbergin rakastetulle mestarilaulajalle.