Taustaa: Diagonaalista korvalehden rypytystä (ELC) on ehdotettu yksinkertaiseksi verisuonisairauden merkkiaineeksi väestössä, mutta diabeetikoista on vain vähän tietoja, vaikka heillä on suurentunut angiopatian riski.

Tavoite: Määrittää, onko ELC kliinisesti hyödyllinen merkki sepelvaltimotaudista (CAD) tai retinopatiasta tyypin 2 diabeteksessa.

Menetelmät: Tutkittiin tuhat kaksikymmentäkaksi potilasta Länsi-Australiassa sijaitsevan Fremantlen sairaalan monietniseltä kaupunkialueelta. Tämä otos edustaa 79 prosenttia tyypin 2 diabeetikoista, jotka rekrytoitiin meneillään olevaan Fremantlen diabetestutkimukseen, ja 49 prosenttia kaikista 2072 tyypin 2 diabetesta sairastavasta potilaasta, jotka tunnistettiin aktiivisen tapaushavainnoinnin avulla postinumeromääritellyllä 120 097 asukkaan alueella. Muiden diabetekseen ja sen hoitoon liittyvien kattavien tietojen lisäksi jokaiselta potilaalta selvitettiin ELC:n olemassaolo ja todisteet sekä KHK:sta että retinopatiasta.

Tulokset: ELC:n esiintyvyys oli 55 %. Potilailla, joilla oli ELC, oli todennäköisemmin KHK kuin potilailla, joilla ei ollut ELC:tä (p=0,019), mutta retinopatiaa sairastavien osuudet eivät eronneet merkittävästi toisistaan (p=0,085). ELC:n herkkyys ja spesifisyys KHK:n havaitsemisessa oli 60 % ja 48 % ja retinopatian havaitsemisessa 61 % ja 47 %. Potilaat, joilla oli ELC, olivat huomattavasti vanhempia, todennäköisemmin miehiä ja heillä oli korkeampi systolinen verenpaine kuin potilailla, joilla ei ollut ELC:tä (p<0,02). Kun tunnetut verisuonitautien riskitekijät, sosioekonomiset muuttujat ja etnisyys oli korjattu logistisessa regressiomallissa, ELC ei ollut merkitsevä riippumaton ennustaja KHK:n (p=0,45) eikä retinopatian (p=0,14) suhteen.

Päätelmät: ELC:llä on vain vähän arvoa diabeettisten verisuonikomplikaatioiden esiintymisen merkkinä.