Juridiikan instanssissa puhutaan inalienablesta, kun jotakin ei voi luovuttaa, eli sitä ei voi siirtää, luovuttaa eikä myydä, joko siksi, että sille on oikeudellisia esteitä, tai siksi, että sille on luonteeltaan luonnollisia esteitä, jotka eivät myöskään tue myyntiä .

Oikein: sellaista, jota ei voi luovuttaa tai myydä, kuten ihmisoikeudet

Sen sijaan on olemassa luovuttamattomia oikeuksia, jotka ovat perusoikeuksia ja joista kaikki ihmiset nauttivat jo pelkän inhimillisen asemamme vuoksi, kuten ihmisoikeudet (vapaus, yhdenvertaisuus, fyysinen koskemattomuus, kunnia, moraali, veljeys ja syrjimättömyys), jotka, kuten olemme jo sanoneet, ovat olennaisia oikeuksia, eikä niitä näin ollen voi oikeutetusti kieltää keneltäkään ihmiseltä missään olosuhteissa; kukaan, ei hallitus eikä toimivaltainen viranomainen, ei voi kieltää näiden oikeuksien toteutumista, koska niiden katsotaan olevan osa ihmisen olemusta. Ihmisoikeuksia pidetään ihmisarvon suojelun eettisenä ja moraalisena perustana.

Välttämätön, peruuttamaton ja siirtokelvoton

Tämäntyyppisten oikeuksien toinen väistämätön ominaispiirre on se, että ne ovat peruuttamattomia, eli kukaan henkilö ei missään mielessä pysty luopumaan tällaisista oikeuksista, ei edes ilmaisemalla sitä, ne ovat yksilön syntymästä kuolemaan asti hankkimia oikeuksia. En voi esimerkiksi päättää orjuuttaa itseäni ja luopua vapaudestani, se on oikeudellisesti täysin mahdotonta.

Ei ole olemassa mitään oikeusjärjestystä, ei edes rangaistusta, joka voisi riistää ihmiseltä nämä oikeudet, sillä ne ovat riippumattomia mistään erityisestä epäolennaisesta.

Toisaalta luovuttamattomat oikeudet ovat ihmiselle ominaisia, toisin sanoen vain ihminen sellaisenaan kykenee nauttimaan niistä.

Niin kuin ne ovat luovuttamattomia, ne ovat peruuttamattomia eikä niitä voi siirtää yhdeltä toiselle.

Moraalisia oikeuksia pidetään luovuttamattomina, koska ne ovat sidoksissa tekijäänsä koko hänen loppuelämänsä ajaksi, toisin sanoen nämä oikeudet kulkevat käsi kädessä ja aina yhdessä niistä vastuussa olevan henkilön kanssa. Siksi niitä kutsutaan pysyviksi.

Se, että niille annetaan luovuttamattomuuden tila, luo niille ja niiden omistajalle suojan kaikenlaista hyväksikäyttöä tai vaatimusta vastaan, joka voi olla olemassa kolmannen osapuolen taholta, esimerkiksi siinä tapauksessa, että henkilö joutuu pahoinpidellyksi, syrjityksi tai pysyvästi häirityksi muun muassa rotunsa, poliittisen ideologiansa tai uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Tämän ehtonsa vuoksi nämä oikeudet ovat myös aina kaikenlaisen kaupankäynnin ulkopuolella, mikä tarkoittaa, että kukaan ei voi koskaan myydä, myydä tai ostaa niitä mistään näkökulmasta.
Tällaiseen tekoon syyllistyminen olisi rikos, josta tietysti annetaan vastaava rangaistus.

Siten ihmisten moraali ja etiikka turvataan.

Eivät nämä oikeudet myöskään vanhene ajan myötä, eli vuodet ja vuosisadat voivat kulua, ja ne pysyvät aina voimassa, ja kaikki voivat nauttia niistä elämänsä viimeiseen päivään asti tässä maailmassa.

Lainsäädäntö, jolla niitä suojellaan

Edellä mainittujen oikeuksien suojelua koskevat useat kansainväliset lainsäädännöt.
Yhdistyneiden kansakuntien järjestön vuonna 1948 hyväksymä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on korkein asiakirja, joka kokoaa yhteen kaikki ihmisillä olevat luovuttamattomat oikeudet.

Kansainvälinen ihmisoikeussopimus on tulosta edellä mainitun julistuksen ja valtioiden hyväksymien kansainvälisten yleissopimusten yhdistämisestä.

Välttämätön omaisuus

Toisaalta on olemassa omaisuutta, jolla on luovuttamattoman omaisuuden asema, eli se, mikä ei kuulu kenenkään yksityisen henkilön omaisuuteen, kuten muun muassa ilma, meri ja aurinko, sekä kaikki ne asiat, jotka kuuluvat julkiseen omaisuuteen, kuten puistot, aukiot, tiet, joita pitkin me kaikki kuljemme, ja muut.

Ensimmäiset kuuluvat kaikille, ja jälkimmäiset ovat yhteisön palveluksessa, eikä kukaan voi ostaa tai myydä niitä. Jotta omaisuuserää voitaisiin pitää julkisena, sille on virallisesti myönnettävä tämä asema tietyn menettelyn kautta ja toimivaltaisen viranomaisen toimesta.