Maailmassa, jossa pelit tuntuivat muuttuvan yhä helpommiksi ja helpommiksi, FromSoftware uskalsi haastaa modernit trendit ja palata klassisen pelaamisen juurille. Heidän työstään syntyi uskomattoman haastava, meemiä herättävä ja groteskin kaunis ”soulsmainen” genre.
BluePoint Gamesin seuraavan sukupolven uusintaversio Demon’s Souls -pelistä ilmestyy vajaan kuukauden kuluttua, joten nyt on täydellinen hetki palata Dark Souls -franchisingin pariin, ennen kuin palataan pelin pariin, joka aloitti kaiken.
Jos et ole koskaan aiemmin pelannut Dark Souls -peliä tai et tiedä, mistä aloittaisit, me täällä High Groundissa autamme sinua. Keräsimme niin monta sielua kuin pystyimme, nautimme lyhyestä hengähdystauosta lähimmän nuotion äärellä ja listasimme Dark Souls -pelit paremmuusjärjestykseen huonoimmasta parhaaseen.
Dark Souls -pelit paremmuusjärjestyksessä huonoimmasta parhaaseen
Oletaanpa rehellisiä – kaikki Souls-nimikkeet ovat loistavia pelejä, joissa on syvällistä tarinankerrontatietoa ja kummittelevia tarinoita, jotka kannattaa pelata uudestaan kerta toisensa jälkeen. Sijoituksemme perustuu ensisijaisesti pelimekaniikan hienostuneisuuteen (joka pysyy suhteellisen samana koko sarjan ajan), tasosuunnitteluun ja vaikutukseen koko pelisarjaan. Auringon ylistäminen riittää kuitenkin. Laitetaanpa Dark Souls -sarja paremmuusjärjestykseen!
5. Demon’s Souls
- Alustat: 5. helmikuuta 2009
Ensimmäisenä listallamme Dark Souls -pelien paremmuusjärjestyksessä? Alkuperäinen Demon’s Souls.
On hyvä syy, miksi niin monet Souls-sarjan fanit ovat innoissaan Demon’s Soulsin remasterista. Demon’s Souls toimii monella tapaa ensimmäisenä todellisena Soulsin kaltaisena pelinä, jossa on vahva malli ja mielenkiintoiset mekaniikat, joista yksinkertaisesti puuttuu myöhempien osien kiillotus. Ensimmäisen Assassin’s Creedin tapaan se sisälsi paljon hienoja, mutta epäsopivia ideoita, jotka löytäisivät paremman jalansijan jatko-osissa.
Pelin hiomattomuus voi johtua sen tekemisen päämäärättömyydestä. Tarvittiin Hidetaka Miyazakin (Dark Souls -pelien myöhempi luoja) luova mieli antamaan pelille se suunta, joka lopulta johti sen julkaisuun. Jalostuksen puute johtaa myös pelin tiettyihin vaikeusasteisiin – jos olisimme asettaneet pelit paremmuusjärjestykseen pelkän vaikeusasteen perusteella, Demon’s Souls olisi helposti listan kärjessä. Vähemmän hiotut bonfire-, taistelu- ja metajärjestelmät tekevät pelikokemuksesta haastavamman, ja viholliset itsessään vain lisäävät stressiä.
Kehitysongelmista huolimatta Demon’s Souls esitteli menestyksekkäästi vaikean pelattavuuden länsimaalaiselle yleisölle kauniilla ja mieleenpainuvalla tavalla. Peli ylpeilee sarjan parhaimmilla pomoilla ja tunnekuohuilla, vaikka se ei suoranaisesti liitykään Dark Soulsin kaanoniin. Se on osa sitä, mikä tekee tästä pelistä niin nostalgisen genren faneille ja mikä saa meidät innostumaan uusintaversiosta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista sarjalle.
4. Dark Souls
- Alustat: PlayStation 3, Xbox 360, Microsoft Windows
- Kehittäjä: Syyskuu 22, 2011
Valmis hauska fakta kulissien takaa? Jos Demon’s Souls ei olisi ollut PlayStationin yksinoikeuspeli, Dark Soulsia ei ehkä olisi koskaan tehty. FromSoftwaren tiimi halusi tehdä todellisen jatko-osan Demon’s Soulsille, mutta yksinoikeuksien ja Bandai Namcon siirtymisen takia julkaisijana sarjan lisenssi oli tiukasti PlayStationin käsissä. True Fromin tapaan tiimi yksinkertaisesti loi toisen henkisen seuraajan (toiselle henkiselle seuraajalleen) uuden IP:n muodossa.
Tarve aloittaa ”puhtaalta pöydältä” osoittautui siunaukseksi, sillä alkuperäinen Dark Souls tuli nopeasti tunnetuksi yhtenä kaikkien aikojen parhaista peleistä. Aivan kuten edeltäjänsä, se ei edes yritä pitää kädestäsi kiinni – itse opetusohjelma työntää sinut suoraan toimintaan ja työntää sinut armottomasti kokeilemaan, kuolemaan ja yrittämään uudelleen.
Dark Souls esittelee tyylikkäästi silmukkaisen, kerroksittaisen, puoliavoimen maailman konseptin, joka rohkaisee tutkimusmatkailuun, joka paljastaa oikopolkuja ja piilotettuja salaisuuksia. Vaikka sen pomosuunnittelu vaikuttaa hieman vanhanaikaiselta verrattuna myöhemmissä peleissä esiintyviin hirviöihin, se asettaa mestarillisesti standardin näille eeppisille kohtaamisille.
Dark Souls on jonkinlainen piilotettu helmi pelisarjassa, jota grafiikka ja aiempien gen-järjestelmien teho lopulta painavat. Siitä huolimatta se toimii tarpeellisena ja varmana perustana sarjassa, johon kannattaa palata.
3. Dark Souls 3
- Alustat: PlayStation 4, Xbox One ja Microsoft Windows
- Kehittäjä: FromSoftware
- Julkaisupäivä: 1: Maaliskuu 24, 2016
Dark Souls 3 on sarjan niin sanottu musta lammas, mutta se toimii sarjan parhaana aloituspisteenä. Vaikeus on edelleen olemassa, mutta se tuntuu luonnollisemmalta ja anteeksiantavammalta, mikä sallii enemmän virheitä alkuvaiheessa ilman samaa rangaistustasoa. Vaikka tätä voidaan pitää negatiivisena asiana, väitämme, että se on vain huipentuma Fromin erilaisista lähestymistavoista pelisuunnitteluun.
Dark Souls 3:a on vaikea verrata suoraan aiempiin nimikkeisiin pelkän vaikeusasteen perusteella. Haastetason hitaampi nousu voi tuntua helpolta verrattuna edeltäjien kovuuteen, mutta kyse on myös vain tiukemmasta pelisuunnittelusta, joka tekee taistelusta intuitiivisempaa ja mahdollistaa sopeutumisen. Koska tämä on ensimmäinen FromSoftwaren peli, joka saavuttaa johdonmukaisesti 60 fps:n nopeuden, saamme myös paljon suorituskykyelementtejä, jotka tekevät lineaarisesta etenemisestä parempaa.
Monet muutokset voidaan lukea Bloodbornen ansioksi. Taistelu on nopeampaa ja kannustaa lähietäisyydeltä lähestymiseen ja kokeilemiseen täydellisen latauksen löytämiseksi. Groteski estetiikka ja labyrinttimainen tasosuunnittelu tekee tuloaan myös Dark Souls 3:ssa. Peli on uskomattoman kaunista katsottavaa, ja toivottavasti se toimii välähdyksenä siitä, mitä Fromin tuleva next-gen-nimike, Elden Ring, tuo tullessaan.
2. Dark Souls: Prepare to Die Edition
- Alustat:
- Kehittäjä: Nintendo Switch, PlayStation 4, Xbox One, Microsoft Windows
- Pelin kehittäjä: 24. toukokuuta 2018
Mainitsimme aiemmin, että alkuperäinen Dark Souls on sarjan usein unohdettu helmi, ja rehellisesti sanottuna se on täysin ymmärrettävää. Tyylikäs pelisuunnittelu, uskomattomat pomotaistelut ja haastava mutta palkitseva matka jäävät mutaisen visuaalisen ilmeen, vähemmän sujuvan liikkumisen ja vanhempien laitteistojen rajoitusten varjoon. Onneksi nyt on paljon helpompi (ja luultavasti parempi) tapa kokea peli vuoden 2018 remasterin myötä.
Nyt kannattaa hillitä odotuksia, jos rakastit alkuperäistä ja odotat täysimittaista päivitystä, joka vastaa nostalgiaasi. Näin ei ole tässä tapauksessa – tämä on kokeiltu remasterointi, ei uusintaversio. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa muutoksista on elämänlaadun ja visuaalisen ilmeen parantamista, eikä metaa tai tasosuunnittelua ja taistelumekaniikkaa ole parannettu.
Vaikka monet arvostelijat moittivat remastereita tästä kiillotuksen puutteesta, kyseessä on silti loistava peli, joka pelaa nyt hieman enemmän jatko-osien tapaan. Taistelu tuntuu tiukemmalta, moninpelikomponenttia on helpompi käyttää ja ympäristöjä näkee vihdoin niin kuin on tarkoitettu. Heitä mukaan se, että mukana tulee erinomainen Artorias of the Abyss DLC, ja tämä on ylivoimaisesti paras tapa pelata alkuperäistä Dark Soulsia.
Voi kuitenkin välttää sen hankkimista Switchille. Se näyttää jotenkin vielä huonommalta kuin ennen.
1. Dark Souls 2
- Alustat: PlayStation 4, PlayStation 3, Xbox 360, Microsoft Windows
- Kehittäjä: FromSoftware
- Julkaisupäivä: 1: Jos Dark Souls 3 edustaa FromSoftwaren pelisuunnittelun luonnollista kehitystä, Dark Souls 2 edustaa sitä, mitä tapahtuu, kun he heittävät suurimman osan pelikirjasta pois. Se tuntuu edelleen Souls-peliltä ja iteroi aiempaa, mutta se tekee paljon muutoksia.
Monia näistä muutoksista, kuten valaistusta ja jopa tasojen asettelua, muokattiin aivan julkaisuun asti. Fanit jäivät turhautuneiksi pelattavuuden hienosäätöihin – stat-systeemi oli monimutkaisempi, pomot ainutlaatuisen haastavia ja yleinen suunta tuntui hajanaisemmalta.
Se tekee tästä pelistä silti niin kiistatta Dark Souls -pelin. Tämä peli, yhdessä Bloodbornen ja Sekiron kanssa, todistaa, että From ei pelkää kokeilla. Sideron olisi ehkä saanut paremman vastaanoton, jos se olisi julkaistu Bloodbornen jälkeen – roolipelimekaniikka, bonfire-muutokset ja lisähaasteita olivat vain hieman liian tulevaisuuteen suuntautuneita useimmille Dark Souls -sarjan faneille.
Onneksi juuri nuo muutokset tekevät tästä pelistä sellaisen, että siihen on nyt niin helppo palata. Se tuntuu modernilta vaikka on kuusi vuotta vanha, ja tuntuu haastavalta ilman ensimmäisen pelin turhautumista. Jopa tarina, vaikka onkin hieman epäkeskeinen, osoittaa, mitä Fromin tarinoista on tullut – vähemmän suoraa juonta ja enemmänkin sarjaa toisiinsa kietoutuvia elementtejä, joita pitää tarkkailla ja paljastaa. Se on sekä Fromin suunnittelutyylin ruumiillistuma että lähtölaukaus tuleville nimikkeille, mikä tekee siitä sarjan parhaan ja puhtaimman Dark Soulsin iteraation ja ykkösvalintamme parhaiden Dark Souls -pelien rankingissa.
Videopelien Dark Souls
Tässä vaiheessa on tullut melko vakiintuneeksi käyttää ilmaisua ”The Dark Souls of ___” kuvaamaan mitä tahansa peliä, joka ylittää genrensä perinteisen vaikeustason. Tämä trendi on syntynyt, koska reilut kymmenen vuotta sitten meillä ei ollut Dark Soulsin kaltaista nimitystä kuvaamaan hyvin suunniteltuja, haastavia pelejä. Se kertoo siitä, kuinka suuri vaikutus FromSoftwarella on ollut nykyaikaiseen pelisuunnitteluun, mutta he eivät aina olleet yhtä ikonisia.
Tie menestykseen
Fromin matka menestykseen ei ollut välitön. Heidän alkuperäinen roolipelinsä, King’s Field, julkaistiin vain Japanissa, eikä se saanut maailmanlaajuista julkaisua ennen sen jatko-osaa. Näin jatkui jonkin aikaa – From lanseerasi uuden IP:n, tuotti muutaman jatko-osan ja lopulta vetäytyi takaisin kansainvälisen menestyksen puutteen vuoksi. Vasta Armored Core -sarja, joka poikkesi jyrkästi heidän vakiintuneesta kaavastaan, toi heille pysyvää menestystä.
Fromin rakkaus synkkään fantasiaan jatkui läpi useimpien heidän IP:nsä 00-luvun alkupuolella, ja he kokeilivat toimintaseikkailumallia kriitikoiden suosion, mutta vähäisen kaupallisen menestyksen tuloksena. Demon’s Soulsin julkaisu vuonna 2009 (ja vielä enemmän Dark Soulsin julkaisu kaksi vuotta myöhemmin) teki heistä vihdoin sen kansainvälisen sensaation, joka he nykyään ovat.
Difficult by Design
FromSoftwarella kesti niin kauan syttyä tuleen lähinnä siksi, että he olivat omistautuneet tietylle pelityylille. Jokaisessa nimikkeessä, riippumatta pelimekaniikasta, he korostivat tarvetta haastaa pelaaja vaikeuksilla, jotka oli sisäänrakennettu itse pelisuunnitteluun. Heidän vihollisensa, tasonsa ja pomotaistelunsa pakottavat pelaajan hallitsemaan täysin kontrollit ja hiomaan taisteluvaistoaan.
Täydellinen esimerkki tästä monimutkaisesta lähestymistavasta pelisuunnitteluun on Dark Souls 3:n Dancer of the Boreal Valley. Päällisin puolin hänen liikkeensä tuntuvat satunnaisilta, vaikeasti ennakoitavilta ja jokseenkin epäreiluilta. Todellisuudessa tähän pomotaisteluun on panostettu niin paljon huolellisuutta, että sen paljastaminen vaatii kokeilemalla ja erehtymällä – tarkkasilmäinen pelaaja huomaa lopulta, että (spoilerihälytys!) hänen liikkeensä ovat sidoksissa suoraan musiikkipartituuriin. Kun tottuu rytmiin ja alkaa ennakoida hänen kuvioitaan, pystyy hänet paremmin kukistamaan.
Se on niin kuin monissa Souls-pelien osa-alueissa – jokainen kuolema auttaa oppimaan jotain uutta. Se on se, mikä erottaa FromSoftwaren vaikeusasteet jo heidän aikaisemmissa nimikkeissään. Kun peliteollisuus vihdoin palaa takaisin kovien haasteiden aikakauteen, From tarjoaa uskomatonta pelisuunnittelua ja lähes ylitsepääsemättömiä esteitä, joita ei voi muuta kuin haluta voittaa.
Lisälukemista
Toivomme, että pidit listastamme Dark Souls -pelien paremmuusjärjestyksestä ja löysit täydellisen Dark Souls -pelin, jota voitte pelata vielä ennen Demon’s Soulsin uusintaversiosta. Yritä vain olla menettämättä hermojasi (tai inhimillisyyttäsi), kun heti ensimmäinen pomo väistämättä pieksee sinut.