”Luulen, että tärkein ainesosa, jota etsin bändistä, on sama, jota etsin viihdyttäessäni tai kuunnellessani uutta levyä tai ollessani elokuvissa”, hän sanoo. ”Etsin jotakuta, joka on niin innostunut käsityöstään ja taiteestaan, että se inspiroi minua. Se saa ihmiset hullaantumaan levystä. Se on vähän kuin ’Harlem Shake’. Se on uusi juttu, mutta kun katsot, mitä joku muu teki ’Harlem Shake’-videollaan, ajattelet: ’Okei, minäkin haluan tehdä tuon’. Se on minulle tärkeintä, mitä artistilla voi olla.”

”Näin Mobfam tuli kuvaan mukaan”, hän sanoo. ”Nuo kolme kaveria inspiroivat minua, koska he halusivat sitä niin kovasti – kuinka paljon intohimoa he panostivat musiikkiinsa.”

Magic teki sopimuksen South Phoenixin veljesten kanssa loppuvuodesta 2011 sen jälkeen, kun Mobfamin vanhin jäsen, T.S., oli kovasti painostanut heitä. Hän tavoitti Magicin Twitterin välityksellä pommittamalla häntä raidalla toisensa perään, kunnes sai lopulta Magicin huomion laakson hymnillä Rep Yo Flag.” Kappale ei ainoastaan iskenyt Magicin Arizonan ylpeyden tunteeseen, vaan tarjosi hänelle myös tilaisuuden tavoittaa toisenlaista latinalaisväestöä.

”Heidän varttumisensa ei ollut samanlaista kuin minun varttumiseni”, Magic sanoo. ”He puhuvat juhlimisesta ja tupakoinnista ja kaikesta sellaisesta. Siinä me olemme erilaisia, mutta samalla se on myös keskeinen osa kansaamme.”

Magic syntyi Nogalesin rajakaupungissa Sonorassa Meksikossa ja muutti laittomasti Yhdysvaltoihin viisivuotiaana. Vaikea matka on kaukainen muisto, joka on saanut myyttiset mittasuhteet.

Nyt 46-vuotias hän sanoo: ”En ole varma, oliko se muisto vai tarina, jota minulle kerrottiin kerta toisensa jälkeen siitä, miten isäni ylitti rajan. Muistan, että hän kantoi minua sylissään ja juoksi rajan yli, tavallaan väistellen maahanmuuttoa.”

Hänen isänsä Claudio oli kotoisin panaderos-perheestä (leipuriperheestä), mutta kun Magicin perhe asettui amerikkalaiseen elämään, hänen isänsä löysi töitä ensin kengänkiillottajana ja sitten aidanrakentajana. Hänen äitinsä jäi kotiin Magicin ja hänen kuuden sisarensa kanssa. Kun hän oli kahdeksanvuotias, hänen vanhempansa erosivat, ja Magic löysi itsensä jälleen kotimaastaan.

”Aluksi, kun he erosivat, lähdin isäni mukaan”, Magic kertoo. ”Muistan ylittäneeni rajan ja hypänneeni junaan kaupunkiin nimeltä Nacozari. Matkustimme matkalla sinne matkustajajunassa, kunnon vaunun sisällä. Mutta paluumatkalla isältäni loppuivat rahat. Niinpä me jouduimme ajamaan hiilivaunuissa. Muistan, että junasta noustessani oli kovaäänistä, kylmää ja tuulista, ja olimme tuhkan peitossa.”

”Kun saavuimme Nogalesiin, hän jätti minut veljensä luokse, ja asuin Elvira-tätini luona noin kaksi kuukautta”, hän kertoo. ”Äitini isäni palasi Phoenixiin ja jätti minut Nogalesiin. Hän haki minut tädiltäni. Se oli viimeinen kerta, kun hengailin isäni kanssa pitkään aikaan.”

Sen jälkeen hänen äidistään, Luciasta, tuli perheen ainoa elättäjä, ja hän vietti loput nuoruusvuosistaan asuen valtion asuntoprojekteissa eri puolilla Valleya. Hän löysi töitä kokkina meksikolaisissa ravintoloissa.

”Kun olin kolmannella luokalla, muutimme ensimmäiseen Section 8 -asuntoon 43rd Avenuen ja Southernin kulmassa”, hän kertoo. ”Asuimme Southern Meadows -nimisessä paikassa, kunnes valmistuin yläasteelta. Seuraavaksi muutimme Avondalessa sijaitsevaan kaksikerroksiseen taloon, jossa oli neljä makuuhuonetta. Virallisesti meitä kutsuttiin nimellä Garden Homes, mutta kaupunginosassa ne tunnettiin nimellä Dog Patch Projects. Siellä aloin todella kukoistaa musiikin parissa.”

Magic jäi omilleen, kun hänen äitinsä oli lähes koko ajan töissä. Koska hänellä oli kolme vanhempaa sisarta, hänen ei tarvinnut omaksua arvovaltaista miehen roolia talossa. Kun hänen vanhemmat sisarensa eivät vahtineet häntä, he komensivat häntä.

”Koska olin niin paljon poissa, minun oli kasvatettava itseäni monin tavoin”, hän sanoo. ”Mutta kun kyse oli musiikistani, kaikki siskoni sanoivat: ’Laita se hemmetin musiikki hiljemmalle’, koska olin vahvasti musiikin ystävä jo 10-vuotiaana.”

13-vuotiaana hän tutustui rumpukoneeseen ja näki myös jotakin, joka muutti hänen elämänsä ja uransa suunnan.

”Tulin eräänä päivänä ulos ja näin naapurin hakkaavan vaimoaan”, hän sanoo. ”Tällä vanhemmalla meksikolaisella kaverilla oli valkoinen vaimo, ja joka kerta kun hän löi häntä, veri punoitti. Se traumatisoi minut. Ajattelin: ’Niin huumeet tekevät ihmisille, niin Budweiserin juominen tekee ihmisille. En halua mitään sellaista.”

Sillä hetkellä hän päätti elää puhdasta elämäntapaa, ja niin hän on tehnyt siitä lähtien välttäen skenen myöhäisillan bileitä, alkoholia ja huumeita. Vaikka hän ei suvaitse kaikkea tätä, hän ei myöskään aio sulkea silmiään siltä.

”Meidän porukkamme juhlii ja polttaa”, hän sanoo. ”Tarkoitan, että oletko koskaan ollut quinceañerassa, jossa joku ei olisi ollut humalassa. Se on osa kulttuuriamme ja edustaa sitä toista osaa kulttuuristamme, jonka kanssa en oikein halua leikkiä.”

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että kaikki pysyy todellisena; taiteilijana ja sisäpiiriläisenä hän ymmärtää hiphopin ja musiikkiteollisuuden luonnollisen kehityksen. Mutta yhteiskunnan ihastuminen nopeaan elämään ja artistien ihastuminen huumeilla höystettyihin sanoituksiin – joita hän kutsuu ”kovien huumeiden mainostamiseksi” – jättää Magicin edelleen kylmäksi.

”Se todella häiritsee minua, koska minulla on lapsia”, hän sanoo. ”Tietysti musiikki on aina edistänyt huumeita, älkää käsittäkö minua väärin. Mutta koska olen vanhempi ja koska minulla on lapsia, jotkut noista sanoituksista eivät vain istu kovin hyvin.”

”Kuulin jonkun sanovan radioasemalla, että musiikki on tällä hetkellä todella synkässä pilvessä. Mutta se on yhteiskunnan heijastuma, ja jos yhteiskunta ei ostaisi sitä, lataisi sitä tai soittaisi sitä miljoona kertaa YouTubessa, se ei menestyisi.”

Hänen kova kantansa huumeiden myynninedistämistä vastaan näyttäisi olevan ristiriidassa hänen valitsemansa värin kanssa.

”Yksi syy siihen, että rokkaan ’kokaiinivalkoista’ niin paljon, on se, että levy-yhtiöni sanoi minulle kerran: ’Olet meksikolainen räppäri; jos tulet Kaliforniaan, et voi pukeutua punaiseen etkä siniseen'”, viitaten värien assosiaatioon mustien jengien, Bloodsin ja Cripsin, kanssa. ”Joten valitsin värini, ja se oli valkoinen.”

Hänen managerinsa oli se, joka kutsui sitä ”kokaiinivalkoiseksi”, mutta Magic omaksui sen helposti sen shokkiarvon vuoksi. ”Se herättää huomion, kuten kun Britney Spears sanoo: ’It’s Britney, bitch.'”

Mutta hän selittää jatkuvan merkityksellisyytensä rakkaudesta ja ihmissuhteista räppäämiselle; hänelle rakkaus on ”lanka, joka pitää kaikki yhdessä”. ”Lost in Love” on pysyvää voimaa, koska uudet fanit voivat aina samaistua.”

Tänä päivänä Magic tekee suuren osan suhteistaan verkossa. Hänellä on noin 90 000 Twitter-seuraajaa, ja hän seuraa vielä 20 000:ta, joista monet pyytävät häneltä säännöllisesti syntymäpäiväonnitteluja (jotka usein toteutuvat) tai huutoa tai vain seuraa takaisin.

Mutta hän pitää yllä läheistä yhteyttä myös faneihin, joita hän tapaa tien päällä. ”Taistelen aina tavatakseni fanejani”, hän sanoo. ”Olen rakentanut heidät yksi kerrallaan, joten kun tapaan fanin, se on enemmänkin kuin perheen jälleennäkeminen.”

Vaikka hän on kiitollinen kasvattamastaan fanipohjasta ja nauttimastaan menestyksestä, se ei ole vielä muuttunut maailmanlaajuiseksi tunnustukseksi.

”Jos emme kasva, jos pysymme samassa paikassa, niin mitä me sitten teemme?” Magic kysyy. ”Siksi uusin singleni ’Eres Reina’ on minulle todella askel uuteen suuntaan. Haluaisin saada enemmän joukkovoimaa kansainvälisellä tasolla. Haluan alkaa tehdä keikkoja Japanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.”

”Olen vintage-artisti, saan inspiraatiota vanhoista kappaleista”, hän sanoo. ”Viikon jokaisena päivänä iPodissani soi Jose Jose, mutta pidän myös todella paljon popmusiikista. Pidän siitä, mitä will.i.am tekee. Se on tietysti suosittua, mutta yksi syy, miksi pidän siitä, on se, että olen pärjännyt hyvin koko tämän ajan täällä Yhdysvalloissa, mutta se, mitä hän tekee, valloittaa muita kansoja. Se, mitä Pitbull on tehnyt, valloittaa muita kansakuntia. Ja luulen, että se on minun seuraava askeleeni.”

Tehdäkseen seuraavan harppauksen suosiossa hän tietää, että hänen on tehtävä musiikkia, joka vetoaa massayleisöön. ”Otetaan esimerkiksi ’Gangnam Style’. Se on yhden hitin ihme, mutta se tyyppi pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan. Hän ei tule koskaan enää saavuttamaan sitä, mutta hänen ei luultavasti tarvitse.”

Magic luottaa siihen, että hänen radio-ohjelmansa auttaa kuromaan umpeen kuilua hänen musiikkinsa ja kansainvälisen menestyksen välillä. Arkipäivisin aamuisin kello 6-10 hän puhuu musiikista ja pop-kulttuurista Magic City Radion isäntänä Power 98.3 FM:llä.

Eli Freshin ja DJ Classin kanssa hän pyörittää kuumimpia kappaleita ja keskustelee kaikesta Rihannasta ja Chris Brownista Justin Bieberiin ja Lil Wayneen. Hän toivoo, että popmaailman läheisyys auttaa kääntämään hänen omaa nousuaan.

”Radio-ohjelma on yksi tapa pysyä merkityksellisenä”, hän sanoo. ”Kun on kyse sosiaalisesta mediasta, jos se on ainoa tapa pysyä merkityksellisenä, se voi ärsyttää. Kun postaat jatkuvasti juttuja, fanit sanovat lopulta: ”Hyvä on, lopetan seuraamisen.”

”Yritämme siis olla tulematta ärsyttäviksi, mutta olla silti sinnikkäitä. Näiden kahden välillä on hieno raja.”

”Ja radio-ohjelma on tuonut minulle toisen haasteen, koska minun on pitänyt oppia käyttämään radiokonsolia, toisin kuin tekniikkataulua, ja minun on pitänyt oppia sellaisia asioita kuin luova kiusoittelu. Julkisuudessa olemisen arvo ja se, että tiedän, millä taktiikoilla yleisöä pidetään yllä – nämä ovat arvokkaita asioita, joita voin käyttää musiikissani. Kaiken lisäksi he kirjoittavat minulle siitä shekin. Sitä ei voi voittaa.”

Vuosiin on kulunut aikaa siitä, kun länsirannikon hiphopissa oli yksikkö, joka voisi kilpailla Jay Z:n tai Lil Waynen Young Money Entertainmentin kanssa. MC Magic näkee tyhjiön, mutta hän ei ole varma, haluaako hän olla se, joka sen täyttää.

”Mielestäni suurin levy-yhtiö, joka teki melua länsirannikolla, oli Death Row Records”, hän sanoo, ”mutta se oli liikkeestä aikakaudella, jolloin kaikki halusivat olla gangstereita. ’Kill a mothafucka with my gat’ kuulosti silloin todella hyvältä, ja se inspiroi monia ihmisiä tekemään niin.”

”Minun levy-yhtiöni luotiin tukemaan minua. En siis näe sitä lainkaan Death Row’na. Näen sen enemmänkin pienenä kultakaivoksena, jonka jätän lapsilleni. Loppujen lopuksi et koskaan tiedä, milloin lähdet. Levy-yhtiöni on jo perustettu, se toimii kuin kello. Shekit vain tulevat. Tuo kellokoneisto on aarre, jonka jätän lapsilleni.”

Kaiken yritteliäisyytensä lisäksi Magic työskentelee ahkerasti myös toisen intohimonsa parissa, suhteessaan 18 vuotta kestäneeseen vaimoonsa Lucyyn, kolmeen poikaansa ja tyttärentyttäreensä Zoeen. Hänen vanhin poikansa Marco on jättänyt pesän, joten Lucy keskittyy heidän kahteen nuorempaan poikaansa.

”Minulla on ihana vaimo”, hän sanoo. ”Aina kun minulla on vapaa viikonloppu, etusijalla on vain olla perheen kanssa, ja syömme aina yhdessä päivällistä.”

Vaikka häntä ympäröivät ihailevat naispuoliset seuraajat, hänen vaimonsa ottaa kaiken rennosti. ”Hän on hyvin ylpeä siitä, mitä teen, ja hän todella tietää, että teen töitä perheen eteen”, hän sanoo. ”Työskentelemme tiiminä, se on täydellinen tilanne.”

Hän tapasi Lucyn 27th Avenuella järjestetyssä vaihtokaupassa, kun Lucy oli vasta 13-vuotias ja Lucy 23-vuotias.

”Se oli yksi ensimmäisistä paikoista, joissa myin räätälöityjä räppejäni”, hän sanoo. ”Minulla ei ollut aikomustakaan jahdata tätä pientä tyttöä, mutta hän oli vain niin kaunis. Lähdin siitä vaihtokaupasta enkä nähnyt häntä enää ennen kuin hän oli 17-vuotias. Kun näin hänet uudelleen, rukoilin häntä lähtemään ulos kanssani. Hän ei suostunut pitkään aikaan, mutta lopulta hän sanoi: ”Menen kanssasi ulos kerran vain saadakseni sinut pois selustastani.”

Kodin ollessa kunnossa ja shekkien jatkuvan tulon myötä Magic ei tunne tarvetta juhlia kuin rocktähti. Hänet saatetaan nähdä ”koko ajan musiikkivideoissa, koko ajan levyillä, tanssimassa”, kuten Death Row’n Suge Knight kerran sanoi, mutta et silti näe häntä koko ajan, kuten 50 cent räppäämässä, ”da clubilla.”

Hän ei mielellään paljasta, montako nollaa hänen keskivertosekissään on tai kuinka korkealla hänen pankkitilinsä on, mutta hän arvioi brändinsä arvoksi vähintään miljoona dollaria.

Magic sanoo: ”Olen hillitty tyyppi. Jokainen aseman jokkis joutuu joskus työskentelemään etätyönä. Olivatpa he juontajia Pink Rhinossa, tässä yökerhossa tai tuossa yökerhossa, minä en. Jos tekisin niin, se antaisi erilaisen viestin minusta.”

”Ehkä jos yksi biiseistäni olisi päästä seuraavalle tasolle – silloin voisimme ehkä leikkiä sen kanssa. Mutta en pyri olemaan P. Diddy. Pyrin olemaan MC Magic ja inspiroimaan ihmisiä, jotka ovat seuranneet minua.”

MC Magic jatkaa kansainvälisen maineen jahtaamista. Mutta hänen faninsa – 400 000 Twitterin ja Facebookin välissä – voivat olla varmoja siitä, että vaikka hän uskaltautuisi kuinka pitkälle pop-maailmaan, hän palaa aina tuohon yhteen yhteiseen säikeeseen.

Loppujen lopuksi hän muistuttaa meitä jälleen: ”Rakkaus on syy, miksi synnyit, veli”. Rakkaus on merkityksellinen ikuisesti.”