Biologit ovat kehittäneet monenlaisia morfologisia, biokemiallisia ja fysiologisia mittareita, joiden avulla he voivat arvioida yksittäisten eläinten terveydentilaa ja erityisesti energiatilaa. Nämä mittarit ovat peräisin ihmisten terveyteen liittyvien näkökohtien kvantifioimiseksi, mutta ne ovat osoittautuneet hyödyllisiksi myös riista- ja hyötyeläinten elämänhistoriaan, ekologiaan ja luonnonvarojen hallintaan liittyvissä kysymyksissä. Tarkastelemme kuntoindeksien soveltamista luonnonsuojelututkimuksissa ja keskitymme toimenpiteisiin, joilla kvantifioidaan rasvavarastoja, joiden tiedetään olevan ratkaisevan tärkeitä energeettisesti haastaville toiminnoille, kuten vaellukselle, lisääntymiselle ja selviytymiselle niukkuuden aikana. Tavanomaiset menetelmät pisteyttävät rasvapitoisuuden tai perustuvat ruumiinmassan suhteeseen, joka on järkeistetty jollakin kokoa kuvaavalla mittarilla, yleensä lineaarisella mitalla, kuten siipien pituudella tai ruumiin kokonaispituudella. Näiden indeksien suurempien lukuarvojen tulkitaan tarkoittavan, että eläimellä on suuremmat energiavarastot. Tällaiset CI-indeksit voivat antaa ennakoivaa tietoa elinympäristön laadusta ja lisääntymistuloksesta, mikä puolestaan voi auttaa hoitajia suojeluarvioinneissa ja -politiikassa. Käymme läpi mittausmenetelmiin ja -mittareihin liittyviä kysymyksiä ja kuvaamme CI-indeksien yhteyttä ruumiinmuodon mittauksiin. Kirjallisuudessa käydyt keskustelut parhaista tilastollisista menetelmistä, joita voidaan käyttää CI:iden laskennassa ja vertailussa, ovat edelleen ratkaisematta. Seuraavaksi kommentoidaan kehonkoostumuksen mittaamiseen käytettyjen menetelmien moninaisuutta ja kehonkoostumuksen ja CI:n laskennassa käytettävien fysiologisten mallien moninaisuutta. Fysiologiset säätelyjärjestelmät, jotka säätelevät energian ja ravintoaineiden jakautumista elimistön eri osastojen ja prosessien välillä, tunnetaan huonosti, erityisesti kenttätilanteissa, ja ne odottavat perustietoja uusista laboratoriotutkimuksista ja kehittyneistä mittausjärjestelmistä, kuten telemetriasta. Fysiologit voivat antaa ohjeita olosuhdeindeksien kenttäsovelluksiin validointitutkimusten ja uusien välineiden kehittämisen avulla.