Tohtori Joseph Bell – Sherlock Holmesin inspiraatio
Oliko Sherlock Holmes todellinen henkilö? Ei aivan, mutta tohtori Joseph Bell, mies, joka inspiroi Sherlock Holmesin hahmoa, jakoi monia ominaisuuksia kuuluisan etsivän kanssa.
Conan Doyle tapasi tohtori Bellin (kuvassa) vuonna 1877 Edinburghin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Conan Doyle opiskeli lääkäriksi, ja Bell oli yksi hänen professoreistaan.
Bell oli kolmekymmentäyhdeksänvuotias, kun Conan Doyle osallistui ensimmäisen kerran yhteen hänen luennoistaan. Hänen kerrotaan kävelleen nykivällä askeleella, joka viestii suuresta energiasta. Hänen nenänsä ja leukansa olivat kulmikkaat, ja hänen silmänsä välkkyivät oveluutta. Sen lisäksi, että Bell oli loistava lääkäri, hän oli myös amatöörirunoilija, urheilumies ja lintujen tarkkailija.
Conan Doylen toisen vuoden loppuun mennessä Bell oli valinnut hänet apulaiseksi osastolleen. Tämä antoi Conan Doylelle tilaisuuden tutustua tohtori Bellin huomattavaan kykyyn päätellä nopeasti paljon potilaasta.
Tohtori Bell tarkkaili ihmisen tapaa liikkua. Merimiehen kävely poikkesi suuresti sotilaan kävelystä. Jos hän tunnisti henkilön merimieheksi, hän etsi tatuointeja, jotka saattaisivat auttaa häntä tietämään, minne hänen matkansa oli vienyt hänet.
Hän harjoitteli itseään kuuntelemaan pieniä eroja potilaidensa aksentissa, jotta hän voisi tunnistaa, mistä he olivat kotoisin. Bell tutki potilaidensa käsiä, koska kovettumat tai muut merkit saattoivat auttaa häntä määrittämään heidän ammattinsa.
Silloin kun Conan Doyle jatkoi kirjoittamista nerokkaasta Sherlock Holmesista, hän esitti professorilleen tohtori Watsonia, ainakin jonkin aikaa.
”Opettaessaan sairauksien ja tapaturmien hoitoa”, tohtori Bell totesi, ”kaikkien huolellisten opettajien on ensin näytettävä oppilaalle, miten tapaus tunnistetaan tarkkaan. Tunnistaminen riippuu suuressa määrin niiden pienten seikkojen tarkasta ja nopeasta arvioinnista, joissa sairas eroaa terveestä tilasta. Itse asiassa oppilasta on opetettava tarkkailemaan. Kiinnostaaksemme häntä tällaiseen työhön me opettajat pidämme hyödyllisenä osoittaa opiskelijalle, kuinka paljon harjaantunut havainnoinnin käyttö voi paljastaa tavallisissa asioissa, kuten potilaan aikaisemmassa historiassa, kansallisuudessa ja ammatissa.”