”Childhood” on elämäkerrallinen viittaus Jacksonin vaikeisiin nuoruusvuosiin, kuten suhteeseen isänsä Josephin kanssa ja paineisiin, jotka aiheutuivat siitä, että hän oli maailmankuulu jo niin nuorena The Jackson 5:n laulajana. Jacksonin ja hänen sisarustensa väitetään joutuneen nuoresta pitäen isän fyysisesti ja henkisesti pahoinpitelemiksi jatkuvilla harjoituksilla, piiskauksilla ja halventavilla nimittelyillä. Jacksonin hyväksikäyttö lapsena oli vaikuttanut häneen koko hänen myöhemmän elämänsä ajan. Eräässä riidassa – jonka Marlon Jackson muisteli myöhemmin – Joseph piti Michael Jacksonia ylösalaisin toisesta jalasta ja ”löi häntä kädellään yhä uudelleen ja uudelleen lyöden häntä selkään ja takapuoleen”. Josephin väitetään usein kompastuneen tai työntäneen poikansa seinään. Eräänä yönä, kun Jackson nukkui, Joseph kiipesi hänen huoneeseensa makuuhuoneen ikkunasta. Kauhunaamari päällään hän astui huoneeseen kiljuen ja huutaen. Joseph sanoi, että hän halusi opettaa lapsilleen, etteivät he saa jättää ikkunaa auki nukkuessaan. Useiden vuosien ajan sen jälkeen Jackson näki painajaisia siitä, että hänet oli siepattu makuuhuoneestaan.

Vaikka Jacksonin väkivaltaisesta lapsuudesta oli kerrottu jo useiden vuosien ajan, hän puhui siitä ensimmäisen kerran avoimesti Oprah Winfreyn haastattelussa vuonna 1993. Hän irvisteli puhuessaan lapsuuden hyväksikäytöstä isänsä toimesta; hän totesi jääneensä paljosta paitsi lapsuudestaan ja myönsi itkevänsä usein yksinäisyydestä. Samassa haastattelussa Jackson sanoi isästään puhuessaan: ”Oli aikoja, jolloin hän tuli tapaamaan minua, ja minulle tuli huono olo… Aloin röyhtäillä. Olen pahoillani… Älä ole vihainen minulle… Mutta rakastan häntä”. Jacksonin toisessa korkean profiilin haastattelussa Living with Michael Jackson (2003) hän peitti kasvonsa kädellään ja alkoi itkeä puhuessaan lapsuutensa hyväksikäytöstä. Jackson muisteli, että Joseph istui tuolilla, kun yhtye harjoitteli, ja sanoi: ”Hänellä oli tämä vyö kädessään. Jos et tehnyt sitä oikealla tavalla, hän repi sinut kappaleiksi, oikein kunnolla. Se oli kamalaa. Todella pahaa”. Kun Jackson sai Living Legend -palkinnon – jonka Janet Jackson ojensi hänelle – vuoden 1993 Grammy-gaalassa, hän sanoi: ”En lue kaikkea, mitä minusta kirjoitetaan, en tiennyt, että maailma piti minua niin outona ja omituisena. Mutta kun kasvaa niin kuin minä sadan miljoonan ihmisen edessä viisivuotiaasta lähtien, on automaattisesti erilainen… Lapsuuteni vietiin minulta kokonaan pois. Ei ollut joulua, ei syntymäpäiviä. Se ei ollut normaali lapsuus, ei normaaleja lapsuuden iloja. Ne vaihdettiin kovaan työhön, kamppailuun ja tuskaan sekä lopulta aineelliseen ja ammatilliseen menestykseen.”

Kumpikin Jacksonin vanhemmista on kiistänyt pitkään jatkuneet hyväksikäyttösyytökset, ja Katherine myöntää, että vaikka nykyiset sukupolvet pitävät ruoskimista lasten hyväksikäyttönä, tällaiset kurinpitomenetelmät olivat tuolloin normaaleja. Myös Jackie, Tito, Jermaine ja Marlon ovat haastattelussa kiistäneet isänsä hyväksikäytön ja Jermainen mukaan hän on Michaelin jälkeen yksi väärinymmärretyimmistä ihmisistä.

Kaikki Jacksonit ovat kiistäneet isänsä hyväksikäytön.