Jeanne d’Arc oli maalaistyttö, josta tuli kansallissankaritar ja Ranskan suojeluspyhimys. Satavuotisen sodan ratkaisevassa vaiheessa hän johti Ranskan vastarintaa englantilaisia hyökkääjiä vastaan ja käänsi sodan kulun. Englantilaiset vangitsivat ja vangitsivat Jeannen, joka oli mystinen näkijä, ja kirkollinen tuomioistuin tuomitsi hänet poltettavaksi roviolla vuonna 1431.

Hän oli 19-vuotias.

Jeannen nuoruuden Ranskaa repi sisällissota. Troyesin sopimus (1422) oli tunnustanut Englannin Henrik V:n valtaoikeudet Ranskan valtaistuimelle, ja hänen perijänsä, jota Burgundin herttua tuki, hyväksyttiin kuninkaaksi kaikissa Englannin ja Burgundin hallitsemissa Ranskan osissa. Dauphin Charlesilla, Valois’n suvun viimeisellä perillisellä, ei ollut sopimuksen mukaisia oikeuksia, mutta Armagnac-puolue tuki häntä, ja hän hallitsi osaa Ranskaa Loire-joen eteläpuolella.

Jeanne syntyi talonpoikaisperheeseen Domrémyn kylässä Lothringenissa noin vuonna 1412. 13-vuotiaana hän alkoi kuulla ”ääniksi” kuvaamiaan ääniä, jotka hän myöhemmin tunnisti arkkienkeli Mikaeliksi ja pyhimyksiksi Katariinaksi ja Margaretiksi. Seuraavien vuosien aikana nämä äänet kehottivat Jeannea etsimään saattajan dauphinille, jolta hänen oli määrä saada armeija ja ajaa englantilaiset pois Ranskasta. Jeanne vastusti ääniä vuoteen 1428 asti, jolloin hän lähestyi ensimmäisen kerran Armagnac-kapteeni Robert de Baudricourtia läheisessä Vaucouleursissa. Baudricourt kieltäytyi aluksi, mutta Baudricourtin sinnikkyys sai hänet lopulta vakuuttuneeksi siitä, että hän antoi hänelle aseellisen saattueen dauphinin hoviin Chinoniin helmikuussa 1429. Siihen mennessä englantilaiset olivat piirittäneet Orléansia, joka oli strategisesti tärkeä portti Loiren yli dauphinin alueelle.

Kun Jeanne tapasi dauphinin, hän sai tämän vakuuttuneeksi jumalallisesta tehtävästään (jotkut sanovat, että hän kertoi hänelle yksityisen rukouksen, jonka tämä oli tehnyt Jumalalle). Sen jälkeen, kun joukko pappeja ja neuvonantajia oli tutkinut hänet Poitiersissa varmistaakseen hänen oikeauskoisuutensa, Kaarle antoi hänelle armeijan komentajan arvonimen. Hänelle annettiin haarniskat ja oma lippu (jossa luki ”Jeesus, Maria”), ja hänet tuotiin armeijan luo Blois’hin, joka sijaitsi 35 mailia Orléansista lounaaseen. Hänen kerrotaan karkottaneen prostituoidut ja pakottaneen miehensä käymään ripittäytymässä, luopumaan rivosta kielenkäytöstä ja vannomaan, etteivät he ryöstä siviilejä. Hänen armeijansa purki Orléansin piirityksen 8. toukokuuta 1429 ja eteni voittaakseen useita muita kaupunkeja, kunnes se saapui Reimsiin, jossa dauphin kruunattiin perinteen mukaisesti Ranskan kuninkaaksi Kaarle VII:ksi 17. heinäkuuta. Kruunajaisten jälkeen Jeanne rukoili kuningasta vapauttamaan Pariisin englantilaisilta, mutta Kaarle ei ollut kiinnostunut asiasta, sillä hän oli kiireinen yrittäessään neuvotella rauhasta Burgundin kanssa.

Jeannen taistellessa Pariisin liepeillä kuningas veti joukkonsa pois, ja Jeanne vietti levottoman talven hovissa. Toukokuussa Burgundi uusi sodan ja piiritti Compiègnen. Päättäväisenä auttamaan Jeanne johti 23. toukokuuta kaupunkiin pienen armeijan lisäjoukkoja. Samana iltapäivänä hän johti sotaretkeä kaupungin ulkopuolelle ja joutui burgundilaisten joukkojen väijytykseen. Jeanne jäi jälkijoukkoihin, mutta jäi loukkuun, kun kaupungin portit suljettiin ennenaikaisesti, ja jäi vangiksi. Burgundin herttua Filip Hyvä kieltäytyi lunnaista ja myi hänet englantilaisille 10 000 frangilla. Pierre Cauchon, Beauvais’n piispa ja englantilais-burgundilaisen puolueen pitkäaikainen kannattaja, sai tehtäväkseen järjestää Rouenissa (syvällä Englannin alueella) kirkollisen tuomioistuimen, jonka tehtävänä oli tuomita Jeanne noituudesta ja harhaoppisuudesta. Kuitenkin vastoin inkvisitorien tapaa häntä pidettiin englantilaisessa sotilasvankilassa miesvartijoiden kanssa, mikä asetti hänet jatkuvaan raiskauksen vaaraan.