Tärkeimmät oletukset ovat:

1. Että lopputuloksen on oltava diskreetti, muuten selitettynä, riippuvaisen muuttujan on oltava luonteeltaan dikotominen (esim, läsnä vs. ei läsnä);

2. Aineistossa ei saa olla poikkeavia arvoja, mikä voidaan arvioida muuntamalla jatkuvat ennustetekijät standardoiduiksi eli

z

pistemääriksi ja poistamalla arvot, jotka ovat alle -3.29 tai suuremmat kuin 3,29.

3. Ennustajien välillä ei saa olla suuria keskinäisiä korrelaatioita (multikollineaarisuus). Tätä voidaan arvioida ennustajien välisen korrelaatiomatriisin avulla. Tabachnick ja Fidell (2012) ehdottavat, että niin kauan kuin riippumattomien muuttujien väliset korrelaatiokertoimet ovat alle 0,90, oletus täyttyy.

Myös kertoimen eliEXP(B):n ja kunkin riippumattoman muuttujan välillä tulisi olla lineaarinen suhde. Lineaarisuus ordinaali- tai intervalliluokan riippumattoman muuttujan ja kertoimen suhteen voidaan tarkistaa luomalla uusi muuttuja, joka jakaa olemassa olevan riippumattoman muuttujan yhtä suurten intervallien luokkiin, ja suorittamalla sama regressio näille äskettäin luokitelluille versioille kategorisina muuttujina. Lineaarisuus osoitetaan, jos beetakertoimet kasvavat tai pienenevät lineaarisin askelin (Garson, 2009).

Maksimimahdollisuusmenetelmällä sovitettaessa suositellaan suurempaa otosta; diskreettien muuttujien käyttäminen edellyttää, että kussakin kategoriassa on riittävästi vastauksia.