Matkustettaessa on parasta ottaa olennainen mukaan – ja niinpä, nörtti kun olen, varmistin, että minulla on Netflix vielä Saksassa. Kävi ilmi, että rekisteröitymällä yhteen maahan saat pääsyn minne ikinä menetkin, mutta valikko mukautuu sen mukaan, missä olet – ja järkytyksekseni saksalainen Netflix on ylivoimaisesti paremmin varustettu kuin brittiläinen vastineensa.

Vaikka hetken näytti siltä, että olin menettänyt Riverdalen – kuvittele suruani – kaikki, mitä pystyin katsomaan Englannissa, näyttää edelleen olevan suoratoistokelpoisia, mutta sain kirjahyllyyni sarjoja, joita minulla ei ollut aiemmin: Firefly, Arrow, Penny Dreadful, Walking Dead ja Elementary. Suurin ero on elokuvavalikoimassa. Olen pitänyt Netflixiä lähinnä televisiosovelluksena, mutta yhtäkkiä minulla on koko joukko menestyselokuvia – Gravity, Interstellar, puolet Marvelin ja DC:n elokuvista ja kaikki kolme Matrix-elokuvaa. Vaikka se on saatavilla myös Englannissa, minulla on iPhonessani myös koko Thirteen Reasons Why -elokuva, joka on lomalukemista.

Minulle on kerrottu, että nämä johtuvat tekijänoikeuksista. (Yhdysvalloissa, jossa PBS:llä on lähetysoikeudet, Netflix tarjoaa The Great British Bake Offia; kanadalaisilla ei ole vastaavaa onnea). Saksan tekijänoikeuskulttuuri on pahamaineinen – torrentoinnista voi saada nelinumeroisen sakon, ja viime aikoihin asti suuri osa YouTubesta oli estetty – joten vaikka minulla ei olekaan todellista tietämystä sakoista, sen hyvin varusteltu Netflix-ruokakomero tuli yllätyksenä. Onko tämä hopeapilkku vai onko viranomaisilta jäänyt jotain huomaamatta?

Sen jälkeen, kun liityin Netflixiin, olen arvostanut sitä, miten Netflix antaa sarjojen ylittää rajat. Muutamalla punnalla kuussa se on antanut minulle laillisen tavan katsoa ohjelmia USA:sta, joita olen ennen striimannut bootleg-sivustoilta. Kun hinta on kohtuullinen – kun se on all-you-can-eat, ei pankkitilin tappaja kuten iTunes, ja kun saan katsoa sen 4k-muodossa – maksan mieluummin sisällöstä. Piratismista huolestuneiden studioiden ei tarvitse pakottaa yleisöään maksamaan: niiden on vain löydettävä jakelujärjestelmiä, jotka sallivat sen.

Lukaisin jokin aika sitten, että yhä useammat ihmiset ostavat sanomalehtien tilauksia, ja että Netflix ja sen jäljittelijät (sekä Spotify) ovat pitkälti syynä tähän. Internetin käyttäjät ovat entistä halukkaampia maksamaan laadusta, ja sivustot, jotka tunnistavat tämän, hyötyvät siitä.

Kunpa meillä Englannissa olisi kuitenkin yhtä paljon elokuvia.