Muualla määrittelemättömän dissosiatiivisen häiriön diagnoosin suhteellisen suurta esiintyvyyttä pidetään usein suhteettomana. Tämän diagnoosin suhteettoman suuren osuuden ajatellaan liittyvän dissosiatiivisen identiteettihäiriön nosologisiin ja/tai diagnostisiin ongelmiin. Pyrimme tutkimaan ja vertailemaan näiden kahden kliinisen kokonaisuuden oirekuvioita. Teimme poikkileikkaustutkimuksen, johon osallistui 1314 osallistujaa, jotka seulottiin dissosiatiivisen kokemuksen asteikolla (Dissociative Experience Scale, DES) ja somatoformisen dissosiaation kyselylomakkeella (Somatoform Dissociation Questionnaire, SDQ). Osallistujista 272, jotka saivat seulontakyselyjen raja-arvojen yläpuolelle (DES-pisteet >30 ja/tai SDQ-pisteet >40 pistettä), kutsuttiin täyttämään strukturoitu haastattelu, jossa käytettiin Dissosiaatiohäiriöiden haastattelusuunnitelmaa (Dissociative Disorders Interview Schedule, DDIS); tästä osaotoksesta vain 190 osallistujaa suostui osallistumaan tutkimuksen toiseen vaiheeseen. DES:n keskimääräinen pistemäärä oli 18,55±17,23, ja SDQ:n keskimääräinen pistemäärä oli 30,19±13,32. 190 osallistujasta 167 potilaalla diagnosoitiin dissosiatiivinen häiriö (87,8 %). Havaitsimme, että DD-NOS oli yleisin dissosiatiivisen häiriön luokka. DID-ryhmässä oli huomattavasti enemmän potilaita kuin DD-NOS-ryhmässä DID:n toissijaisten piirteiden ja Schneiderin oireiden mukaan. DID:n toissijaiset piirteet ja Schneiderin oireet näyttivät olevan spesifisempiä DID:lle, kun taas DID:n ja DD-NOS:n välillä ei havaittu eroja SCL 90R:n useimpien kohtien perusteella. Tarvitaan lisää pitkittäistutkimuksia DD-NOS:n ja DID:n samankaltaisten ja erilaisten piirteiden määrittämiseksi.