Amerikkalaisen ammattilaiskoripallon huipulla – NBA:ssa ja G-liigassa – ei ole tilaa kaikille. Joka vuosi meillä on läjäpäin varaamattomia vapaita agentteja, jotka onneksi solmivat sopimuksia NBA/G-liigan franchising-joukkueiden kanssa ja pääsevät osaksi niiden joukkueita. Joka vuosi näemme myös paljon lapsia ja veteraaneja, jotka eivät löydä paikkaa maailman parhaista korisliigoista ja etsivät siksi mahdollisuuksia ulkomailta.

Tämä ei varmasti ole yleisin tie kestävän uran rakentamiseen NBA:ssa, mutta urheilijoille, jotka ovat työskennelleet koko elämänsä koripallon ympärillä, se on varmasti yksi tapa yrittää päästä lajin huipulle maassa, jossa parhaat koripalloilijat sattuvat pelaamaan.

Tässä sarjassa tutustumme joidenkin amerikkalaispelaajien kauteen 2019-20, jotka ovat pelanneet koripalloa joko CBA:ssa (Aasian ykkösliiga ja paikka ex-NBA-veteraaneille ja nuorille varaamattomissa oleville pelaajille) tai Euroliigassa (Euroopan parhaimmin yhdistetty liiga ja yksimielisesti maailman toiseksi paras liiga vain NBA:n jälkeen). Kaikki nämä pelaajat pelasivat myös NBA:ssa tai G-liigassa kausien 2017-18 tai 2018-19 aikana, joten he eivät ole liian kaukana peliajoistaan Amerikan maaperällä, ja joku NBA-joukkue voi vielä kutsua heidät pian uudelleen, jos he pitävät pelinsä tason yllä.

Marcus Georges-Hunt – Guangzhou Loong Lions (Kiina – CBA)

Viimeinen kerta, kun näimme Georges-Huntin pelaavan NBA:n G-liigan piireissä, oli vuonna 2018, eikä COVID ollut vielä lähelläkään sitä, että siitä olisi tullut osa käytetyintä sanastoamme. Kaksi vuotta sitten Georges-Hunt oli juuri päättänyt kautensa Wolvesissa kirjaamalla pudotuspeliminuutteja Wolvesille Rocketsia vastaan sarjassa, jonka Minny hävisi 4-1. Se oli varmasti palkinto MGH:lle, ja luultavasti paljon mielekkäämpi kuin se 1,3 miljoonaa dollaria, jonka Minnesota ojensi hänelle, kun se elokuussa 2017 teki vuoden mittaisen sopimuksen vartijan kanssa sen jälkeen, kun hän oli käynyt läpi kolme joukkuetta kauden 2016-17 aikana.

Kierretään kuitenkin hetki taaksepäin, sillä MGH:n koko tarina ansaitsee muutamat sanat.

Ja se johtuu siitä, että Marcus ei muuttunut yhdestä yöstä. Itse asiassa Georges-Huntista puhuttiin jo vuonna 2012, kun hän oli ylioppilas North Clayton High Schoolissa. Hän nousi tuolloin valtakunnalliseen kärkeen, yltäen ESPN:n Dave Telepin taulussa sijalle 69. Ei hassumpi alkuun. Eikä myöskään väärin. MGH tiputti prospectina yli 24 pistettä per peli, siihen päälle hirviömäiset 14+ levyt ja 5+ dimes, taas pelaten combo guard/small forwardia.

Se sai Georgia Techin hälytyskellot soimaan kovaa, ja Yellow Jackets tarjosi MGH:lle stipendiä, jonka hän päätyi valitsemaan kesällä 2012. Kuten amatöörin ansioluettelonsa perusteella oli odotettavissa, Marcusista tuli heti Georgia Techin aloittaja fuksina, eikä hän koskaan luopunut tästä roolista. Neljän NCAA-tasolla pelaamansa vuoden aikana hän keräsi pelejä (130) ja aloituksia (129) vain puuttui loukkaantumisen takia juniorina ja pelasi keskimäärin vähintään 29 minuuttia per peli jokaisella yliopistokaudellaan.

NCAA-jaksonsa päätteeksi Marcus ilmoittautui varaustilaisuuteen, kun hänellä oli takanaan neljä kautta kokemusta, joista kaksi oli yli .500:n voittoprosentilla (fuksi ja vanhempi) ja loput kaksi alle. Harmi hänen kannaltaan, Georgia Tech ei koskaan päässyt NCAA-turnaukseen noiden neljän kauden aikana. Se ei kuitenkaan ollut MGH:n vika, sillä College Parkista, GA:sta kotoisin oleva College Park päätti NCAA-uransa 13-4-2 keskiarvosaldolla, kun hän oli tehnyt 16,7 pistettä, 3,4 levypalloa ja 3,3 syöttöä ottelua kohden vanhempana pelaajana.

Marcus oli aina kaukana siitä, että hänet valittaisiin draftissa, ja hän jäi vuonna 2016 varaamatta. Siitä huolimatta hän sai kuitenkin Brooklynin käden päälle ja allekirjoitti Netsin kanssa sopimuksen hyvissä ajoin kesäliigaa varten. Hänen keskinkertainen suorituksensa sai Netsin luopumaan hänestä, mikä tarkoitti, että Boston Celtics löysi tavan allekirjoittaa hänet – ja myöhemmin pudotti hänet lähettämällä hänet G-liigan tytäryhtiöönsä Maine Red Clawsiin.

Tämä käynnisti MGH:n liiketoimien vyöryn koko kauden 2016-17 aikana, jolloin miehestä tuli osa kolmea NBA-franchisingia, kun hän pelasi yhdessä NBA-tasolla. Hän löysi paikkansa Orlandosta, vaikka pelasikin vain viisi ottelua Magicin riveissä huhtikuussa 2017, ennen kuin se hylkäsi hänet jälleen kerran heinäkuussa.

Ei koskaan luovuttanut, Marcus löysi tiensä – n:nnen kerran – toiseen NBA-joukkueeseen: Minnesotan joukkueeseen. Wolves teki hänestä sopimuksen elokuussa 2017, ja hän pelasi vuonna 2018 yli puolet joukkueen otteluista 42:lla. Toki minuutit olivat vähäiset, 5,3 per peli, mutta ei kovin moni pelaaja ole saavuttanut tuota 42 ottelun rajaa läpi uransa, saati sitten sen jälkeen, kun on ollut varaamaton. Playoff-esiintymiset olivat vain kirsikka kakun päällä.

Mutta siihen jäi MGH:n Amerikan-ajo. Hän löysi itsensä NBA:sta kauden 2018 päätteeksi, ja hänen piti tehdä jotain jatkaakseen ammattilaiskoripallouraansa. Niinpä hän palasi paikkaan, jossa oli käynyt jo aiemmin: Bostoniin. Celtics teki saman liikkeen kuin vuonna 2016, allekirjoitti sopimuksen, luopui siitä ja lähetti MGH:n sitten G-liigan Red Clawsiin. Kunnes hän joutui jättämään joukkueen joulukuussa 2018 kauden päättävän loukkaantumisen vuoksi. Kovaa tuuria, mutta perimmäinen tapahtuma edistämään Marcuksen nousua Kiinan CBA:ssa kaudella 2019-20.

Lukit oikein. Amerikkalaisten vaihtoehtojen ollessa rajalliset – jos niitä ylipäätään on – Marcus päätti ylittää lammen ja allekirjoittaa sopimuksen Guangzhou Loong Lionsin kanssa vuonna 2019. Ja voi pojat, hän löysi paikkansa.

MGH:n toiveet pudotuspeleihin pääsystä kuolivat kuitenkin pahasti Guangzhoun toimesta, sillä joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle ei-niin-hyvällä 10-36 ennätyksellä, joka jätti Loong Lionsin CBA:n kolmanneksi huonoimmaksi joukkueeksi. Kohtalo ei taaskaan ollut antamassa Marcukselle armoa.

Vahingoittuneena jälleen kerran ja hieman kolhiintuneena MGH missasi läjän pelejä läpi kauden viimeistellen 31 pelattua ottelua vuoden loppuun mennessä. Ne olivat kaukana liigan johtavasta 53:sta, jonka Mingxuan Hu pelasi, mutta MGH oli yksi vain neljästä pelaajasta, jotka pelasivat keskimäärin 37+ minuuttia per peli rpg läpi vuoden. 25-vuotiskaudellaan.

Vaikka Marcus pelasi paljon vähemmän kokonaisminuutteja kuin muut pelaajat ympäri liigaa, jotka pystyivät pelaamaan paljon enemmän pelejä, hänen PIR-arvonsa (Performance Index Rating) per minuutti oli korkea ja sijoittui 20 parhaan joukkoon niiden pelaajien joukossa, jotka pelasivat vähintään 30 peliä. Hän sijoittui lähelle veteraaneja Jeremy Liniä ja Lance Stephensonia minuutti-PIR:n perusteella ja muiden nuorten, kuten Kay Felderin, yläpuolelle.

Vaikka Joe Young oli viime kaudella CBA:n ehdoton kävelevä ämpäri (38,3 pistettä ottelua kohden), MGH sijoittui yhdeksänneksi pisteissä ottelua kohden (24,4) pelaajien joukossa, joilla oli vähintään 30 pelattua ottelua. Eikä vain sitä, vaan hän teki myös 7,6 levypallon, 3,6 syötön ja 2,1 varkauden (!) keskiarvot ottelua kohden läpi kauden.

Kukaan muu pelaaja ei kirjannut CBA:ssa 2020 perustasoa 24-7-3. Vain kuusi miestä (Marcus mukaanlukien) pystyi 20-7 pisteen ja levypallon keskiarvoon per peli, eikä kukaan tietenkään pystynyt yhdistämään näitä MGH:n 3 ja 2 syöttöä-stealiin per peli. Hän oli yksinkertaisesti liikaa vastustajilleen.

Georges-Hunt ei ollut liigan tehokkain heittäjä, mutta korvasi sen suurella volyymilla: MGH yritti 16,9 kenttäpeliä, joista osui 49,5 %, ja 4,3 kolmen pisteen yritystä 33,6 %:n onnistumisprosentilla. Vaikka tuo heitto ei tule ihastuttamaan yhtään NBA-joukkuetta, hän vaikutti koko tilastorivillä ja näytti joka ilta monipuolista peliään, mikä on hänen tärkein käyntikorttinsa rakentaessaan lopulta amerikkalaista paluutaan.

Tätä pätkää kirjoittaessani kerrotaan MGH:n tehneen sopimuksen Jiangsu Dragonsin kanssa kaudelle 2020-21. Saattaa olla kaukaa haettua ajatella, että hän palaisi NBA:han ensi vuonna, koska kiinalaisiin sopimuksiin ei yleensä sisälly NBA-out-klausuuleja, mutta ei ole liian myöhäistä (onhan hän 26-vuotias…), että Marcus pelaa vielä vuoden Aasiassa, jatkaa jo ennestään hyvien ansioluetteloidensa rakentamista ja yrittää sitten hypätä takaisin Associationiin 12 kuukauden päästä.

Marcus Georges-Hunt oli viime kaudella yksi parhaista pelaajista, jotka koripalloilivat Kiinassa, ja kun kyseistä liigaa on jo hallittu, hänen on vain aika palata kotiin ja antaa ihmisten tietää, että he olivat väärässä, kun eivät antaneet hänelle vielä yhtä tilaisuutta aiemmin.