Takaisin alkuaineiden luetteloon

Neonia käytetään usein mainoskylteissä.

Neon

Historia

Kreikan kielen sanasta neos, uusi. Löysivät Ramsay ja Travers vuonna 1898. Neon on harvinainen kaasumainen alkuaine, jota esiintyy ilmakehässä 1 osa 65 000:sta ilmasta. Sitä saadaan nesteyttämällä ilmaa ja erotetaan muista kaasuista fraktiotislaamalla.

Isotoopit

Luonnollinen neon on kolmen isotoopin seos. Muita epävakaita isotooppeja tunnetaan kuusi.

Yhdisteet

Neon on hyvin inertti alkuaine, mutta sen on raportoitu muodostavan yhdisteen fluorin kanssa. On vielä kyseenalaista, onko neonista olemassa todellisia yhdisteitä, mutta todisteet niiden olemassaolon puolesta lisääntyvät. Ionit Ne+, (NeAr)+, (NeH)+ ja (HeNe+) tunnetaan optisista ja massaspektrometrisistä tutkimuksista. Neon muodostaa myös epästabiilia hydraattia.

Ominaisuudet

Tyhjiöpurkausputkessa neon hehkuu punertavan oranssina.

Neonilla on tilavuusyksikköä kohti yli 40 kertaa suurempi kylmäkapasiteetti kuin nestemäisellä heliumilla ja yli kolminkertainen nestemäiseen vetyyn verrattuna. Se on kompakti, inertti ja edullisempi kuin helium, kun se täyttää jäähdytysvaatimukset.

Harvokaasuista neonin purkaus on voimakkain tavanomaisilla jännitteillä ja virroilla.

Käyttökohteet

Vaikka neon-mainoskyltit muodostavat suurimman osan sen käytöstä, neon toimii myös korkeajänniteilmaisimissa, salamansuojissa, aaltomittareiden mittariputkissa ja televisiolähetysputkissa. Neonia ja heliumia käytetään kaasulasereiden valmistuksessa. Nestemäistä neonia on nyt kaupallisesti saatavilla, ja sitä on alettu käyttää taloudellisesti edullisena kryogeenisena kylmäaineena.