Jakaminen on välittämistä!

Muay Thai tunnetaan kahdeksan raajan taiteena. Mutta oletko kuullut niin sanotusta ”9 raajan taiteesta”? Se viittaa Lethweihin, joka on yksi maailman raaimmista kamppailulajeista. Se ei ole kansainvälisesti yhtä suosittu kuin Muay Thai, ainakaan vielä. Lethwein maailmanmestari Dave Leduc on viime vuosina kampanjoinut Lethwein puolesta ”maailman tehokkaimpana iskutaitona”.

Jos et ole koskaan kuullut lajista, valmistaudu kuulemaan huimaava totuus Lethweistä, Myanmarin parhaasta iskutaidosta. Tarkastelemme lajin historiaa, sen vertailua Muay Thaihin ja lajin kasvua/tulevaisuutta Dave Leducin kautta, joka on lajin suurin puolestapuhuja.

Mitä on Lethwei?

Lethwei (burmalaisittain: လက်ဝှေ့ eli nyrkkeily) on Myanmarista kotoisin oleva standup-iskulaji. Sillä on yhteiset juuret muiden kaakkoisaasialaisten kamppailulajien kanssa, kuten Muay Boran (Muay Thain muinainen muoto), Muay Lao (Laos) ja Pradal Serey (Kambodža).

Muay Thai tunnetaan kahdeksan raajan taiteena, koska siinä käytetään käsiä (2x), kyynärpäitä (2x), polvia (2x) ja sääriä/jalkoja (2x).

Muay Thaissa käytettävien kahdeksan raajan lisäksi Lethwei tuo mukaan vielä yhden aseen, joka on sekä raaka että tehokas. Siksi sitä kutsutaankin 9 raajan taiteeksi.

Tämä ase on pää, koska Lethwei sallii päähänlyöntien käytön otteluissa. Päähänlyöntien läsnäolo on ehdoton pelimuutos kamppailulajeissa. Siksi monet fanit ja puolestapuhujat pitävät Lethwei:tä yhtenä tehokkaimmista ja käytännöllisimmistä kamppailulajeista. Se on myös äärimmäisen raakalaismainen.

He sanovat, että juuri tämä antaa Lethweille etulyöntiaseman muihin kamppailulajeihin nähden tehokkaana itsepuolustustekniikkana. Katutappeluissa tai muissa tosielämän tilanteissa ei noudateta mitään sääntöjä, joten tätä ylimääräistä asetta voi ehdottomasti hyödyntää.

Pääniskun lisäksi Lethweillä on muutamia muitakin eroja verrattuna maailmanlaajuisesti tunnetumpaan lajiin Muay Thai. Mutta ennen kuin menemme syvemmälle lajiin, katsotaan ensin sen alkuja.

Lethwein lyhyt historia

Kuten Muay Thai, myös Lethwei sai alkunsa taistelukentältä. Muinaisen Myanmarin sotilaat kehittivät lähitaistelumenetelmän. Heidän tarkoituksenaan on käyttää sitä, kun he huomasivat olevansa ilman aseita taistellessaan sodassa.

Sen historia voidaan jäljittää noin tuhannen vuoden päähän menneisyyteen, jossa taidosta on tehty varhaisimmat tunnetut merkinnät. Tämä oli aikaa, jolloin Pyun valtakunta hallitsi maata, ja maan soturit käyttivät lethwein varhaista versiota. Se oli erityisen hyödyllinen sodissa ja taisteluissa naapurimaiden sotureita vastaan.

Jopa noina varhaisina aikoina Lethweitä käytettiin sisältöihin ja turnauksiin. Taistelijat käyttivät hamppua käärittynä käsiensä ympärille, kun he kilpailivat paljolti samaan tapaan kuin Muay Thai -köydet. Silloin ei ollut stadioneita, joten hiekkakuopat palvelivat sen sijaan ottelupaikkoina.

Jos ihmettelet, millaiset säännöt olivat silloin, niin silloin olisi ollut hyvin vähän sääntöjä, joita valvottiin. Ottelijoilla oli vain yksi tapa voittaa ja se oli tyrmätä vastustaja. Voittaja oli viimeinen pystyssä pysynyt mies.

Laji säilytti tämän muodon vuosisatojen ajan ilman merkittävää kehitystä. Ensimmäiset muutokset alkoivat näkyä vasta 1900-luvun puolivälissä.

Lethwein modernisointi

Lethwein modernisoinnin tielle lähti Kyar Ba Nyein (burmalainen: ကျား ဘငြိမ်း). Hän oli nyrkkeilijä, joka edusti Myanmaria (joka silloin tunnettiin nimellä Burma) vuoden 1952 olympialaisissa.

Kyar Ba Nyein oli vastuussa järjestäytyneemmän ja nykyaikaisemman sääntökokonaisuuden käyttöönotosta lethweille. Hänen esittelemänsä sääntökokonaisuus on se, mihin nykypäivän Lethwei enimmäkseen perustuu.

Nykyaikaisen nyrkkeilyuransa innoittamana Kyar Ba Nyein laati säännöt vuonna 1953. Sen jälkeen hän ryhtyi esittelemään ja edistämään vasta laadittuja sääntöjä silloisen Burman osavaltioissa, kylissä, joissa oli merkittäviä lethwei-otteluyhteisöjä.

Kyar Ba Nyein toi myös ottelijoita syrjäisiltä alueilta Monin ja Karenin osavaltioista (lähellä Thaimaata) suurimpiin kaupunkeihin Mandalayhin ja Yangoniin (silloinen Rangoon). Hän koulutti heitä nykyaikaisin menetelmin ja edisti sitten taistelijoiden kanssa Lethwei-otteluita ympäri Burmaa.

1962 sotilasvallankaappaus

Myanmar itsenäistyi Britannian vallan alaisuudesta vuonna 1948. Vuoden 1962 sotilasvallankaappauksen jälkeen maa muuttui Kaakkois-Aasian toiseksi rikkaimmasta maasta yhdeksi maailman köyhtyneimmistä maista.

Monien kielteisten vaikutusten ohella maan taloudellinen konkurssi vaikutti Lethwein kasvuun ja maailmanlaajuiseen näkyvyyteen. Lethwei-taistelijana ei ollut juurikaan taloudellisia kannustimia. Tämä verrattuna Muay Thaihin, joka oli monille Thaimaan maaseutuväestön jäsenille tie ulos köyhyydestä.

Muay Thain suosio kasvoi räjähdysmäisesti erityisesti 1980- ja 90-lukujen kulta-aikana, kun Thaimaan taloudellinen nousukausi houkutteli runsaasti kykyjä. Lethwei sen sijaan pysyi tuntemattomana kamppailulajina suurimman osan 1900-luvusta.

Vasta vuosituhannen vaihteessa Lethwei teki suuren harppauksen kansainväliseen tunnustukseen. Silloin useat yhdysvaltalaiset potkunyrkkeilijät haastoivat Lethwei-harrastajat. Se ei päättynyt amerikkalaisten kannalta hyvin, sillä jokainen heistä hävisi tyrmäyksellä heti ensimmäisessä erässä.

Toinen kansainvälinen vaihto järjestettiin vuonna 2004. Tällä kertaa 4 japanilaista ottelijaa saapui haastamaan burmalaisia Lethwei-taistelijoita heidän ottelussaan, heidän maaperällään. Mixed martial artisti Akitoshi Tamura teki historiaa ensimmäisenä ulkomaalaisena, joka voitti Myanmarin nyrkkeilijän Lethweissä. Hän tyrmäsi Aye Bo Seinin polvella burmalaisen nyrkkeilijän kasvoihin.

Amerikkalainen Muay Thai -ottelija Cyrus Washington debytoi Lethweissä vuonna 2010. Hän on tunnettu trilogiaotteluistaan Lethwei-sankarin Tun Tun Minin kanssa vuosina 2014-2015. Washington voitti ensimmäisen ottelun vakuuttavasti KO:lla ennen kuin hävisi kaksi seuraavaa.

Kaikkien ulkomaalaisten Lethwei-pyrkimyksistä Dave Leduc jätti ja jättää edelleen vaikuttavimman vaikutuksen lajiin.

Dave Leduc

Tänä päivänä Lethwei on kansainvälisesti suosituimmillaan. Kiinnostus on kasvanut niin harrastajien kuin harrastajienkin keskuudessa erityisesti viime vuosikymmenestä lähtien.

Lajin edistämisen lipunkantaja on epäilemättä nykyinen WLC Lethwei -maailmanmestari Dave Leduc. Leduc, kanadalainen, on kiistatta maailman tunnetuin Lethwei-ottelija.

Hän oli ensimmäinen ulkomaalainen, joka on voittanut Lethwei-tittelin Myanmarissa, ja häntä pidetään lajin suurena tekijänä. Tämä historiallinen saavutus on myös avannut ovia muille, jotka ovat kiinnostuneita Lethwei-urheilun harrastamisesta.

Dave Leduc aloitti kamppailulajien harjoittelun 17-vuotiaana kung fu ”sifun” (kiinalainen termi mestarille) Patrick Marcilin johdolla. Kanadalainen rakensi perustansa oppimalla sanshoun (kiinaksi 散手), kiinalaisen potkunyrkkeilyn kamppailulajin, joka myöhemmin kehittyi sandaksi sotilaskäyttöä varten.

Lyhyen amatöörikokeilun ja tylsän ammattilaisuran jälkeen mma:ssa Leduc aloitti 3-vuotisen Muay Thai -harjoittelun. Hän perusti Tiger Muay Thai Phuketissa suurimman osan tästä ajasta, poimimalla 15 voittoa hänen 16-ottelun ennätyksensä.

Leducin Muay Thai -uralla ei ole mitään mainittavaa, sillä hän otteli Phuketin stadioneilla matalan tason ottelijoita ja amatöörilomailijoita vastaan. Ainoa merkittävä vastustaja, jonka Leduc on kohdannut Muay Thai -urallaan, on WBC:n maailmanmestari Jake Lund (2019). Leduc otti tuossa ottelussa L:n.

Dave Leduc Lethwaissa

Lethwaissa Dave Leduc on kuitenkin onnistunut loistamaan lajissa kuin hänet on luotu sitä varten. Hän teki Lethwei-debyyttinsä 21. elokuuta 2016.

Leduc nappasi ensimmäisen Lethwei-tittelinsä Myanmarin Lethwei-sankaria Tun Tun Minia vastaan samana vuonna. Kaksikko oli kohdannut aiemmin Yangonin Thein Pyu -stadionilla, joka päättyi tasapeliin.

Heidän toinen kohtaamisensa muuttaisi Leducin uran kulun ja lajin tulevaisuuden. Huolimatta siitä, että kanadalainen joutui toisessa erässä lattialle ja sai 8-laskun, hän palasi kolmannessa erässä voittamaan kuuman suosikin.

Tun Tun Minin vaivaava polvivaiva paheni, kun hänen jalkansa jäi kiinni ja Leduc heitti hänet maahan. Kaikki oli tässä vaiheessa menetetty, sillä loukkaantunut polvi pakotti hänet luovuttamaan ottelun.

Pari kohtasi toisensa vielä kerran vuonna 2018 trilogian kolmannessa luvussa. Viiden kiihkeän erän jälkeen kumpikaan osapuoli ei pystynyt viimeistelemään, ja ottelu julistettiin Lethwei-sääntöjen mukaisesti tasapeliksi. Leduc onnistui säilyttämään maailmanmestaruutensa fanien ”vuosikymmenen otteluna” pitämässä ottelussa.

Leduc allekirjoitti yksinoikeussopimuksen World Lethwei Championshipin (WLC) kanssa vuonna 2019. WLC on tällä hetkellä maailman suurin Lethwei-promootio. Leducin hyväksynnän ja osallistumisen kautta Lethwei jatkaa kasvuaan WLC:n kautta, joka lähetetään UFC Fight Passissa.

Leduc esiintyi myös valtavan suositussa Joe Rogan Experience -podcastissa loppuvuodesta 2019. Tämä oli Leducille ja Lethweille massiivinen näkyvyys, joka keräsi uuden legioonan länsimaisia faneja. Monet näistä uusista faneista ryhtyivät vähitellen harjoittelemaan lajia.

Lethwei ja Muay Thai: Samankaltaisuus & Ero

Vertailtaessa head-to-head (pun intended), Muay Thai ja Lethwei ovat samanlaisia ja erilaisia samaan aikaan.

Muay Thain uskotaan yleisesti olevan maailman raaoin pystyottelulaji, mutta Lethwei itseasiassa nostaa raakuutta pykälän verran.

Yksi on 8 raajan taito ja toinen 9 raajan taito. Niitä verrataan usein ja sitä ei yksinkertaisesti voi välttää.

Lethwei-harrastajat lyövät nyrkillä, kyynärpäillä, polvilla ja säärillä/jaloilla aivan kuten Muay Thai. Clinching on avainasemassa molemmissa lajeissa. Näin ottelijoilla on käytössään laaja valikoima aseita.

Lethwein ja Muay Thain räikein ero on päähän kohdistuvien lyöntien käyttö edellisessä lajissa. Se on tuhoisa ase ottelussa ja myös itsepuolustuksessa.

Lethweissä on myös vähemmän rajoittavat tarttumissäännöt ja se sallii takedown-tekniikat, kuten suplexin. Näillä paini-/grapplingliikkeillä voidaan nopeasti neutralisoida umpikuja ja toimimattomuus Muay Thai clinchingissä.

Lethwei Yay & Lekkha Moun

Lethwei Yay on ottelua edeltävä tanssirituaali Lethweissä kuten Wai Kru on Muay Thaissa. Burmalaiset nyrkkeilijät esittävät sen joskus voittotanssina.

Lethwei Yay on vähemmän monimutkainen kuin Wai Kru. Se koostuu yleensä sarjasta nopeita Lethwei-liikkeitä.

Lekkha Moun on ele, joka tehdään lyömällä omaa kättä kohti vastustajaa. Nyrkkeilijät suorittavat eleen haastaakseen vastustajaansa rohkeudella ja kunnioituksella ennen ottelua. Se jäljittelee taistelukukon siipien räpyttelyä.

Tämä ele tehdään taputtamalla kolme kertaa oikealla kämmenellä kolmion muotoiseen reikään, joka muodostuu vasenta kättä taivutettaessa. Taputtavan käden on oltava kupin muotoinen, kun taas vasen käsi on asetettava oikean kainalon alle.

Miten vaarallista lethwei on

Lethwei on vaarallinen laji. Monet pitävät Muay Thaita tappavimpana kamppailulajina, mutta Lethwei on vielä hurjempi.

Muay thailla ja Lethweillä on samanlaiset historialliset juuret. Kun Muay Thai rajoitti päähänlyöntejä kehittyessään moderniksi lajiksi, Lethwei säilytti ne. Headbutt on ilkeä ase, jota käytetään parhaiten keski- ja lähitaistelussa.

Se on helppo asettaa ja nopea toteuttaa, joten se on ihanteellinen liike erityisesti lähitaistelussa tai vastaiskuna.

Pääniskun vaikutuksesta sekä hyökkäävään taistelijaan että vastaanottajaan on kuitenkin joitakin huolenaiheita. On olemassa CTE (Chronic Traumatic Encephalopathy), joka on etenevä ja rappeuttava aivosairaus, joka on yleisin ihmisillä, jotka kärsivät toistuvista aivotraumoista.

Lethwein säännöt lisäävät entisestään lajin raakuutta.

Tappelu ei ole vielä ohi edes silloin, kun vastustaja tyrmää vastustajan. Kaatunut ottelija saa yhden kahden minuutin mahdollisuuden toipua ja kulmansa elvyttää hänet. Sen jälkeen hänet lähetetään taistelemaan uudelleen, kunnes voittaja on selvillä viiden erän jälkeen.

Toinen keskeinen piirre on hanskojen puuttuminen Lethwaissa. Sen sijaan ottelijat käyttävät vain harsokääreitä ja teippiä. Tämä selittää toiminnallisemmat ottelut ja lisää myös muiden kuin päähänlyönneillä saatujen tyrmäysten todennäköisyyttä.

Traditionaalisten sääntöjen mukaan ottelija voi voittaa vain tyrmäyksellä. Suurin osa Lethwei-promootioista noudattaa edelleen tätä sääntöä. Jos tyrmäystä ei tapahdu loppuun mennessä, ottelu julistetaan tasapeliksi.

Lethwei luopuu periaatteessa kaikesta pisteytyksestä ja suosii tekniikoita, joiden tarkoituksena on tyrmätä vastustaja. Tältä osin se säilyttää paljon kamppailulajin alkuperäisestä tarkoituksesta käytettäväksi todellisissa taisteluissa, mikä tekee siitä vaarallisemman kuin useimmat muut urheilulliset kamppailulajit.

Perinteiset säännöt vs. nykyaikaiset säännöt

Suurin osa lethwei-toiminnoista ottaa käyttöön niin sanotut perinteiset säännöt (burmalainen: ရိုးရာလက်ဝှေ့ merkitys: perinteinen nyrkkeily). Voittaja julistetaan vasta, kun vastustaja on tyrmätty tai kykenemätön jatkamaan ottelua määräajassa (yleensä 3-5 erää).

Vuonna 2015 perustettu WLC otti Lethweihin käyttöön pisteytyksen modernisoidakseen sitä entisestään. Tämä merkitsee keskeistä eroa perinteisten ja nykyaikaisten sääntöjen välillä. Nykyaikaiset säännöt varmistavat, että voittaja julistetaan siinä tapauksessa, että ottelu menee pitkälle.

Kolme tuomaria pisteyttää ottelun ja päättää voittajan aivan kuten muissakin kamppailulajeissa.

WLC poisti kahden minuutin loukkaantumisaikataulun eliminoidakseen tai minimoidakseen tasapelin mahdollisuuden.

Nämä muutetut säännöt olivat vastoin Lethwei-perinteitä ja kohtasivat alkuaikoina hardcore-fanien vastustusta. Useita arvostettuja Lethwei Burman mestareita kruunattiin tällä tavalla. Leduc on myös hyväksynyt tuomarointikriteerit, koska tämä on osa aloitetta, jonka mukaan Lethwei etenee nykyaikaisena lajina.

Lethwei vs. Muay Thai

Meillä on nyt käsitys Lethwein ja Muay Thain yhtäläisyyksistä ja eroista. On aika vastata kysymykseen:

Onko Lethwei parempi kuin Muay Thai?

Totuus on, että olisi todella epäreilua yrittää verrata näitä kahta lajia ja julistaa kumpi on parempi. Onhan niillä erilaiset sääntökokonaisuudet. Sitten on vielä erot niiden ensisijaisissa varusteissa, jotka Muay Thaissa ovat hanskat ja Lethweissä pelkkä sideharso ja teippi.

Samalla saman verran kokemusta burmalainen nyrkkeilijä ja thai-ottelija suoriutuvat paremmin omassa lajissaan. Jokainen urheilija suoriutuu parhaiten niillä säännöillä, joilla hän harjoittelee ja kilpailee.

Kahden lajin välillä on ollut muutamia merkittäviä vaihtoja. Entinen Lethwei-mestari Soe Lin Oo on ottanut ja tyrmännyt Muay Thai -mestareita kuten Iquezang Kor Rungthanakeat ja viimeksi Pakorn PKSaenchaiGym.

Pakorn on tässä vaiheessa jo kaukana parhaasta iästään sekä taidollisesti että fyysisesti. Moninkertainen mestari on kaukana ajoista, jolloin hän oli huippueliittiä. Iquezang tasoitti ennätyksensä, kun hän tyrmäsi Ye Ta Gonin (burmalainen) Thai Fightin Kard Chuek -säännöillä.

Tun Tun Min osallistui useisiin Kard Chuek -otteluihin Thai Fightissa Muay Thai -säännöillä. Hän voitti kaksi ottelua alimpien sarjojen ulkomaalaisia vastaan ennen kuin hävisi päätöksellä huipputason Youssef Boughanemille. Tun Tun Tun Min pelasi tasapelin thai-veteraani Saiyok Punpammuangin kanssa täysillä Lethwei-säännöillä.

Kova Lethwei-ottelija Kyal Lin Aung hävisi myös Saiyokille Thai Fight Kard Chuekissa.

Burmalaiset ottelijat kellottavat vähemmän otteluita -ja siten kokemusta- uransa aikana verrattuna Muay Thai ottelijoihin, jotka jäävät helposti eläkkeelle 100-200 ottelun jälkeen. Jos otetaan pois päähänlyönti, Muay Thai on teknisesti kehittyneempi johtuen lajin kilpailullisuudesta.

Tämän sanottuaan, nämä sekalaiset tulokset eivät ole ratkaisevia, eikä koskaan ole ollut todellista vaihtoa kunkin kamppailulajin huippuottelijoiden välillä. Lethwei:n lahjakkuusreservin koko on myös paljon pienempi kuin Muay Thai:n, jotta vertailu olisi tarkka.

Street Fight

Lethwei saattaa kuitenkin itsepuolustuslajina päihittää Muay Thain johtuen tavasta, jolla harrastajat harjoittelevat yksittäisiä lajeja varten. Lethwei painottaa vastustajan tyrmäämistä, kun taas Muay Thai on ottanut käyttöön hienostuneemman pisteytysjärjestelmän, joka suosii parempaa tekniikkaa.

Lethwei-taistelijoilla on todennäköisesti korkea(kin) kivunsietokyky johtuen kovista iskuista, joita kamppailu pelkillä kääreillä aiheuttaa. Tämä on suuri etu kaikissa kamppailulajeissa.

Jos kukin taistelija voi vapaasti käyttää kaikkia aseita arsenaalissaan, päähänisku voi yllättää Muay Thai -taistelijan yllättäen. Mielestäni Lethwein headbutt- ja takedown-tekniikat tekevät siitä monipuolisemman ja tehokkaamman katutappeluissa.

Suosikkikilpailu

Kaikki Lethwein ja Muay Thain juuret ovat hyvin samankaltaiset, mutta modernisoituneena urheilulajina Muay Thai on kulkenut pitkän tien. Aivan kuten nyrkkeily on paljasnyrkkeilyn päivitys, Muay Thai on Kaakkois-Aasian kollektiivisen kamppailulajipiirin moderni muoto.

Muay Thai on modernisoitunut palkinto-ottelulajina, kun suhteellisen arkaainen Lethwei yrittää ottaa kiinni.

Suosion kannalta on helppo todeta, että Muay Thai on tällä hetkellä kansainvälisesti paljon suositumpi. Harrastajia on enemmän ympäri maailmaa ja myös isoja turnauksia on enemmän. Se on edelleen yleisesti ottaen sekakamppailulajien ensisijainen lyöntipohja.

Dave Leduc on kampanjoinut Lethwei:n maailmanlaajuisen tunnustuksen lisäämiseksi siitä lähtien, kun hän tuli mukaan.

Lethwei on ottanut suuria harppauksia viime vuosina ja saavuttanut jonkin verran jalansijaa, vaikka se on tällä hetkellä vain pieni. Sen tulevaisuus näyttää olevan sidottu ja rajoitettu thaimaalaiseen vastineeseensa, joka jatkaa maailmanlaajuista kasvuaan.

Muay Thain viime vuosikymmenen kasvuun on osaltaan vaikuttanut se, että massat ovat hyväksyneet sen ja ottaneet sen käyttöön vapaa-ajan kuntoiluharjoituksena ympäri maailmaa.

Vaatii paljon saada tavallinen kansa vakuuttuneeksi siitä, että se hyväksyy päähän lyönnit padworkissa tai sparrauksessa. (Aivotärähdyksiä kukaan?) Tavalliselle kansalle tulee olemaan valtavan haastavaa hyväksyä Lethwei harrastus- tai kuntoiluharjoitteluksi. Lethwei on kamppailulaji, joka on varattu kilpailuihin ja pelottomille kilpailijoille.

Lethwei on elänyt Muay Thain menestyksen varjossa. Siinä on jonkin verran kurottavaa, ennen kuin siitä tulee yhtä laajalti tunnettu kuin Muay Thaista. Dave Leducin kaltaisten Lethwei-puolustajien on lopetettava lajin vertaaminen Muay Thaihin ja löydettävä oma ainutlaatuinen polkunsa ja identiteettinsä.

Johtopäätös

Lethwei on todellakin yksi maailman raaimmista, ellei jopa raaointa, kamppailulajeista. Pelkkä aseiden kirjo, jota sen taistelijat voivat käyttää, tekee siitä tappavan kamppailu-urheiluna ja itsepuolustuskeinona.

Sen kasvavan tunnettuuden myötä on luultavasti vain ajan kysymys, milloin se saa laajempaa kansainvälistä tunnustusta, jonka se todella ansaitsee.

Oman havaintoni mukaan Dave Leduc, Lethwei-kuningas, on vienyt lajia UFC:n tielle korostamalla raakuutta ja väkivaltaisuutta. Tämä aasialaisten kamppailulajien arvojen kuten kunnioituksen ja nöyryyden sijaan.

Minun nöyrä mielipiteeni on, että Leduc voisi vedota laajempaan yleisöön esittämällä Lethwei ja itsensä positiivisemmassa valossa.

Lisäksi Leduc on päättänyt sitoa ja rajoittaa itsensä kilpailemaan Lethwei yksinomaan WLC:ssä. Hän on hylännyt tarjoukset otella massiivisessa ONE Championshipissä. Jotkut Lethwei-ottelijat ovat jo siirtyneet ottelemaan jättimäisessä promootiossa, jolla on paljon suurempi fanijoukko.

Jos Lethwei-ottelijat voivat lopulta kilpailla ja voittaa johdonmukaisesti yhtenäisten stand-up-iskusääntöjen mukaisesti, he tekisivät paljon enemmän lajin edistämiseksi. Näin teki Buakaw Muay Thaille otellessaan K-1:ssä.

Lajin raakuus on kaksiteräinen miekka, joka toisaalta tekee siitä erittäin tehokkaan iskutaidon, mutta toisaalta rajoittaa sen kasvua. Tarvitaan iso muutos paradigmassa, jotta Lethwei ohittaa Muay Thain ja hyväksytään maailman iskutaidon ykköslajiksi.

Jakaminen on välittämistä!