Afrikkalainen metodistikirkon pappi ja myöhempi piispa Henry McNeal Turner nousi heti sisällissodan jälkeen yhdeksi afroamerikkalaisten oikeuksien kiivaimmista puolustajista. Turner kuului myös ensimmäiseen ryhmään jälleenrakennusajan afroamerikkalaisia vaaleilla valittuja virkamiehiä. Heinäkuussa 1868 Turner oli yksi kahdesta osavaltion senaattorista ja kahdestakymmenestäviidestä mustasta republikaanisesta osavaltion edustajasta, jotka valittiin Georgian lainsäädäntöelimeen. Alle kaksi kuukautta myöhemmin Georgian demokraatit, jotka muodostivat enemmistön lainsäädäntöelimessä, erottivat rohkeasti kaikki mustat jäsenet. Syyskuun 3. päivänä 1868 Turner seisoi kokoontuneiden edustajien edessä ja tuomitsi lainsäätäjät, jotka olivat kieltäytyneet asettamasta afroamerikkalaisia senaattoreita ja edustajia. Tämä puhe on alla.

Herra puhemies: Ennen kuin siirrymme käsittelemään tätä kysymystä sen varsinaisten ansioiden perusteella, toivon, että parlamentin jäsenet ymmärtävät kantani. Katson, että olen tämän elimen jäsen. Siksi, sir, en aio nöyristellä enkä nöyristellä minkään puolueen edessä enkä alentua anelemaan heille oikeuksiani. Jotkut värillisistä kollegoistani käyttivät puheenvuoroissaan tilaisuutta vedota vastapuolen jäsenten myötätuntoon ja ylistää heidän suurpiirteisyyttään. Se muistuttaa minua hyvin paljon orjia, jotka kerjäävät ruoskan alla. Olen täällä vaatiakseni oikeuksiani ja heittääkseni ukkoseniskuja miehiä kohti, jotka uskaltavat ylittää miehuuteni kynnyksen. Vanha aforismi sanoo: ”taistele paholaista vastaan tulella”, ja jos noudatan sääntöä tässä tapauksessa, toivon herrojen ymmärtävän, että se on vain taistelua heidän omalla aseensa kanssa.”

Kohtaus, joka tänään esitetään tässä parlamentissa, on maailmanhistoriassa vertaansa vailla. Tästä päivästä lähtien, takaisin siihen päivään, jolloin Jumala puhalsi elämän henkäyksen Aatamiin, sille ei löydy analogiaa. Koskaan maailmanhistoriassa ihmistä ei ole syytetty lainsäätäjän, tuomarin tai toimeenpanevan elimen edessä siitä, että hän on tummemman värinen kuin muut. Tiedän, että tämän maan ja muiden maiden tuomioistuimissa on käsitelty kysymyksiä, jotka koskevat aiheita, jotka eivät ole täysin erilaisia kuin se, josta täällä tänään keskustellaan. Mutta, herra, koskaan aikaisemmin tämän maailman suurten kansakuntien historiassa ei ole miestä syytetty rikoksesta, johon on syyllistynyt itse taivaan Jumala. Voidaan löytää tapauksia, joissa ihmisiltä on riistetty heidän oikeutensa rikosten ja rikkomusten vuoksi; mutta Georgian osavaltiossa, aivan 1800-luvun sydämessä, on jäänyt jäljelle kutsua mies asianajajan eteen ja syyttää häntä teosta, josta hän ei ole yhtään sen enempää vastuussa kuin päästään, jota hän kantaa hartioillaan. Anglosaksinen rotu, sir, on hyvin yllättävä. Ketään ei ole koskaan petetty siinä rodussa enemmän kuin minua on petetty viimeisten kolmen viikon aikana. En tiennyt, että tuon rodun luonteessa on niin paljon pelkuruutta ja pikkumaisuutta. Petollisuus, jota tuohon rotuun kuuluvat herrat ovat siinä osoittaneet, on horjuttanut luottamustani siihen enemmän kuin mikään muu, mitä olen syntymästäni lähtien havainnut.”

Mikä on kysymyksessä? Miksi, herra, tämä yleiskokous tänään keskustelee ja pohtii tuomiota; ei ole yhtään kerubia, joka istuu tänään Jumalan ikuisen valtaistuimen ympärillä, joka ei vapisisi, vaikka Korkein Jumala itse antaisi käskyn tulla tänne alas ja istua tuomiossa minun miehuuteni yli. Hyvät herrat voivat tarkastella tätä kysymystä haluamassaan valossa ja juuri niin välinpitämättömästi kuin he katsovat aiheelliseksi, mutta minä sanon teille, herra, että tämä on kysymys, joka ei kuole tänään. Jälkipolvet muistavat tämän tapahtuman vielä tulevina aikakausina ja niin kauan kuin aurinko nousee taivaan kukkuloille.

Kenen lainsäätäjä tämä on? Onko se valkoisen miehen vai mustan miehen lainsäätäjä? Kuka äänesti perustuslakikokouksen puolesta Yhdysvaltain kongressin toimeksiannon mukaisesti? Kuka kokoontui ensimmäisenä jälleenrakentamisen lipun ympärille? Kuka pani uskollisuuden pallon liikkeelle Georgian osavaltiossa? Ja kenen ääni kuului tämän osavaltion kukkuloilla ja laaksoissa? Se oli rohkeasti aseistautuneen neekerin ääni, ja apunamme olivat muutamat ihmisystävälliset valkoiset miehet. Minulla on kunnia, sir, olla ollut välineenä vakuuttamassa satoja ja kyllä, tuhansia valkoisia miehiä siitä, että Yhdysvaltojen kongressin toimenpiteiden mukainen jälleenrakentaminen oli osavaltion edun kannalta turvallisinta ja parasta.”

Katsokaamme muutamia tosiasioita tähän asiaan liittyen. Äänestivätkö puolet Georgian valkoisista miehistä tätä lainsäätäjää? Eikö suurin osa heistä taistellut kaikin voimin perustuslakia vastaan, jonka nojalla me nyt toimimme? Eivätkö he taistelleet tämän lainsäätäjän järjestäytymistä vastaan? Ja lisäksi, sir, eivätkö he äänestäneet sitä vastaan? Kyllä, sir! Ja tässä lainsäädäntöelimessä on tänään henkilöitä, jotka ovat valmiita sylkemään myrkkyä kasvoihini, vaikka he itse vastustivat kaikin voimin tämän perustuslain ratifiointia. He kyseenalaistavat oikeuteni istua tässä elimessä ja edustaa kansaa, jonka laillisilla äänillä minut valittiin. Tämä vastalause, sir, on ennenkuulumatonta valtamonopolia. Sille ei löydy rinnastusta, paitsi jos kyseessä on mies, joka menee talooni, ottaa vaimoni ja lapseni haltuunsa ja käskee minua sitten kävelemään ulos. Olen hyvin pitkälti rikollisen asemassa asianajajanne edessä, koska uskallan edustaa niiden näkemyksiä, jotka lähettivät minut tänne. Toisin sanoen meille sanotaan, että jos mustat miehet haluavat puhua, heidän on puhuttava valkoisten torvien kautta; jos mustat miehet haluavat ilmaista mielipiteensä, ne on väärennettävä ja lähetettävä valkoisten lähettiläiden kautta, jotka kiistelevät ja kiistelevät ja väistelevät yhtä nopeasti kuin kellon kynä. Jos näin ei tehdä, mustat miehet ovat syyllistyneet rikokseen, ja heidän edustajiltaan on evättävä oikeus edustaa äänestäjiään.

Suuri kysymys, sir, on tämä: Olenko minä mies? Jos olen sellainen, vaadin miehen oikeuksia. Enkö ole mies, koska satun olemaan tummemman värinen kuin ympärilläni olevat kunnialliset herrasmiehet? Katsotaanpa, olenko vai en. Haluan tänään vakuuttaa parlamentille, että minulla on oikeus istua täällä. Eräs herrasmies on väittänyt, että neekeri oli pelkkä orangoutangin tai simpanssin kaltainen kehitystulos, mutta kun neekeri tutkitaan fysiologisesti, frenologisesti ja anatomisesti, ja voin sanoa, fysiognomisesti, hänen havaitaan olevan samanlainen kuin eriväriset ihmiset. Haluaisin kysyä keneltä tahansa tässä salissa istuvalta herrasmieheltä, missä on analogia? Pidättekö minua nelijalkaisena vai pidättekö minua ihmisenä? Onko selässäni kolme luuta vähemmän kuin valkoisen miehen selässä? Onko aivoissa vähemmän elimiä? Jos te ette tiedä tästä mitään, niin minä tiedän, sillä olen auttanut viidenkymmenen ihmisen, mustan ja valkoisen, paloittelussa, ja väitän, että kun limakalvopigmentti on poistettu, ette voi henkeänne säästääksenne erottaa mustaa ja valkoista miestä toisistaan. Olenko minä mies? Onko minulla sielu pelastettavana, kuten teillä on? Olenko altis ikuiselle kehitykselle, kuten te olette? Voinko oppia kaikki taiteet ja tieteet, jotka te voitte? Onko sitä koskaan osoitettu maailman historiassa? Ovatko mustat miehet koskaan osoittaneet samanlaista rohkeutta kuin valkoiset miehet? Ovatko he koskaan olleet ammatissa? Eivätkö he ole yhtä hyviä artikulaatioelimiä kuin te? Jotkut väittävät, että neekerin ja orangoutangin kurkunpään välillä on hyvin suuri samankaltaisuus. Ne eivät ole niin samankaltaisia kuin ihmisen ja koiran kurkunpää, ja tämän tosiasian uskaltaa kuka tahansa parlamentin jäsen kiistää. Jumala katsoi parhaaksi vaihdella kaikkea luonnossa. Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ei kahta samanlaista ääntä, ei kahta samanlaista puuta. Jumala on kutonut ja kutonut vaihtelua ja monipuolisuutta koko luomakuntansa rajattomaan tilaan. Koska Jumala katsoi parhaaksi tehdä toisista punaisia ja toisista valkoisia ja toisista mustia ja toisista ruskeita, istummeko me täällä tuomitsemassa sitä, mitä Jumala on katsonut parhaaksi tehdä? Yhtä hyvin voisi leikkiä taivaan ukkosilla kuin sillä olennolla, joka kantaa Jumalan kuvaa Jumalan valokuvaa.

Kysymys kuuluu: ”Mitä neekerirotu on tehnyt?”. No, herra puhemies, minulla ei ole aiheesta muuta sanottavaa kuin tämä: Jos olemme sitä ihmisluokkaa, jota meidät yleisesti esitetään olevan, olen sitä mieltä, että olemme hyvin suuri kansa. Yleisesti katsotaan, että olemme Kaanaanin lapsia, ja isän kirous lepää meidän päällämme, ja on lepäänyt, koko historian ajan. Kiellän, että Nooan kirouksella olisi mitään tekemistä neekerin kanssa. Me emme ole Kanaanin lapsia, ja jos olemme, herra, niin missä me seisomme? Katsokaamme hieman historiaa. Melkisedek oli kanaanilainen; kaikki foinikialaiset, kaikki nuo taiteen ja tieteen keksijät olivat kanaanilaisten jälkeläisiä; mutta, herra, neekeri ei ole. Me olemme Kuusin lapsia, eikä Kanaanin kirouksella ole mitään tekemistä neekerin kanssa. Jos me kuulumme siihen rotuun, niin Ham kuului siihen, jonka ohjeiden mukaan Napoleon Bonaparte opiskeli sotilastaktiikkaa. Jos kuulumme tähän rotuun, pyhä Augustinus kuului siihen. Kuka oli se, joka loi perustan suurelle uskonpuhdistukselle? Martin Luther, joka sytytti evankeliumin totuuden valon, joka ei koskaan sammu, ennen kuin aurinko nousee ja ei enää laske; ja kauan ennen sitä demokraattiset periaatteet ovat löytäneet tasonsa Pluton ja Prosperpinen alueilla…

Kunnianarvoisa herrasmies Whitfieldistä (herra Shumate) esitti tätä kysymystä käsitellessään muutama päivä tai kaksi sitten ehdotuksen, jonka mukaan edustajana oleminen ei ole virkamieheksi olemista, ”vaan se on erioikeus, josta kansalaisilla on oikeus nauttia”. Nämä ovat hänen sanansa. Se ei ollut virka; se oli ”etuoikeus”. Jokainen täällä oleva herrasmies tietää, että hän kiisti, että edustajana oleminen olisi virkamieheyttä. Nyt hänet tunnustetaan demokraattisen puolueen johtajaksi tässä parlamentissa, ja hän yleensä valmistaa heille ruokaa; hän antaa tuon huomattavan julistuksen, ja miten te, herrat parlamentin toisella puolella, olette, koska minä olen upseeri, kun yksi suurista valopilareistanne sanoo, että minä en ole upseeri? Jos kiellätte minun oikeuteni äänestäjieni oikeuden saada edustus täällä, koska se on ”etuoikeus”, niin, herra, minä näytän teille, että minulla on yhtä monta etuoikeutta kuin valkoisimmalla miehellä tässä salissa. Jos minä en saa istua täällä edustamassa äänestäjiäni, haluan tietää, miten valkoihoiset miehet saavat tehdä niin. Miten valkoinen mies voi edustaa värillistä vaalipiiriä, jos värillinen mies ei voi tehdä sitä? Suuri argumentti on: ”Ai, me olemme perineet” sitä, tätä ja tätä. Haluan, että herrat käyttävät viileää, tervettä järkeä. Onko luotu suurempi kuin Luoja? Onko ihminen suurempi kuin Jumala? On hyvin outoa, jos valkoinen mies voi miehittää tässä salissa paikan, joka on luotu värillisten äänillä, mutta musta mies ei voi tehdä sitä. Hyvät herrat, se on maailman lyhytnäköisin päättelytapa. Mies näkee paremmin kuin puolikkaalla silmällä; ja vaikka hänellä ei olisi lainkaan silmää, hän voisi takoa silmän, kuten kyklooppi teki, tai lyödä sorminsa, jolloin hän näkisi sen läpi.”

Sanotaan, että kongressi ei ole koskaan antanut meille oikeutta toimia virassa. Haluan tietää, sir, eikö jälleenrakennustoimenpiteet perustuneet siihen, ettei rotuun, ihonväriin tai aiempaan tilaan perustuvaa erottelua saa tehdä? Eikö se ollut se suuri tukipiste, johon ne nojautuivat? Ja eikö jokaisen jälleenrakennetun osavaltion pitänyt rakentaa uudelleen sen ajatuksen pohjalta, että minkäänlaista syrjintää ei saisi tehdä missään mielessä? Täällä ei ole ketään, joka uskaltaisi sanoa ei. Jos kongressi on yksinkertaisesti antanut minulle vain riittävät kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet, jotta minusta tulisi pelkkä poliittinen orja demokraateille tai jollekin muulle, joka antaa heille mahdollisuuden hypätä selkääni hypätäkseen poliittiseen valtaan, en kiitä kongressia siitä. En koskaan, Jumala minua auttakoon, tule olemaan poliittinen orja. En puhu nyt niiden värillisten miesten puolesta, jotka istuvat kanssani tässä parlamentissa, enkä väitä, että he tukevat mielipiteitäni, mutta kun Lincoln auttoi minua vapautumaan orjuudesta, hän ei aikonut asettaa minua ja rotuani poliittiseen orjuuteen. Jos he aikoivat, ottakoot he minulta äänioikeuteni pois, en halua sitä, enkä saa sitä. En halua olla pelkkä tuollainen työkalu. Olen ollut orja jo tarpeeksi kauan.

Kerron teille, mitä olisin valmis tekemään: Olen valmis siihen, että kysymys alistetaan kongressin selvitettäväksi, mitä heidän jälleenrakennustoimenpiteillään ja perustuslain muutoksella tarkoitettiin. Antakaa parlamentin demokraattisen puolueen hyväksyä päätöslauselma, jossa aiheelle annetaan tämä suunta, niin olen tyytyväinen. Rohkenen teitä, hyvät herrat, tekemään niin. Puhukaa avoimesti siitä, tarkoittaako se, että neekeri voisi toimia virassa, vai tarkoittaako se, että hänellä olisi vain äänioikeus. Jos olette rehellisiä miehiä, teette sen. Jos ette kuitenkaan tee sitä, teen toisen ehdotuksen: Kutsukaa uudelleen koolle se kokous, joka laati perustuslain, jonka nojalla toimimme; antakaa heidän äänestää asiasta, ja minä olen valmis noudattamaan heidän päätöstään…

Näille värillisille miehille, jotka eivät kykene ilmaisemaan itseään kaikella retorisen kaunopuheisuuden selkeydellä, arvokkuudella ja voimalla, maan demokratia nauraa pilkkanaan. Se muistuttaa minua hyvin paljon siitä miehestä, joka katsoi itseään peilistä ja kuvitteli puhuvansa toiselle ihmiselle ja huudahti: Voi luoja, miten ruma sinä oletkaan.” Nämä herrat eivät ota hetkeäkään huomioon niitä hirvittäviä vastoinkäymisiä, joita nämä ihmiset ovat joutuneet kestämään, ja erityisesti ne, jotka ovat millään tavoin pyrkineet hankkimaan koulutusta. Itse, herra, kasvoin Etelä-Carolinan puuvillapelloilla, ja valmistautuakseni käyttökelpoisuuteen sekä itselleni että rodulleni, päätin omistaa vapaa-aikani opiskelulle. Kun esimies vetäytyi illalla mukavalle sohvalleen, istuin ja luin, ajattelin ja opiskelin, kunnes kuulin hänen puhaltavan aamulla torveen. Hän sanoi minulle usein vannoen, että jos hän huomaisi minun yrittävän opiskella, hän ruoskaisi minut kuoliaaksi, ja en epäile, etteikö hän olisi tehnyt niin, jos hän olisi löytänyt tilaisuuden. Rukoilin Kaikkivaltiasta Jumalaa auttamaan minua, ja hän auttoi minua, ja kiitän häntä koko sydämestäni ja sielustani…

Sikäli kuin minusta henkilökohtaisesti on kyse, yksikään mies Georgiassa ei ole ollut konservatiivisempi kuin minä. ”Kaikkea valkoisia miellyttääkseni” on ollut tunnuslauseeni, ja olen noudattanut tätä linjaa niin tiukasti, että moni omassa puolueessani on luokitellut minut demokraatiksi. Yksi Georgian republikaanisen puolueen johtajista ei ole suhtautunut minuun lainkaan suopeasti jo jonkin aikaa sitten, koska hänen mielestään olin republikaaniksi liian ”konservatiivinen”. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, herra puhemies, että olen saanut tarpeekseni tällaisesta ”konservatiivisuudesta”…

Mutta, herra puhemies, en pidä tätä liikettä minua vastaan suunnattuna hyökkäyksenä. Se on isku Raamattua kohtaan isku maailmankaikkeuden Jumalaa kohtaan, koska hän on luonut ihmisen eikä viimeistellyt häntä; se yksinkertaisesti kutsuu Suurta Jehovaa typerykseksi. Herra, vaikka emme ole valkoisia, olemme saaneet paljon aikaan. Olemme olleet täällä sivilisaation uranuurtajia; olemme rakentaneet maanne; olemme työskennelleet pelloillanne ja keränneet satoanne kaksisataa viisikymmentä vuotta! Ja mitä pyydämme teiltä vastineeksi? Pyydämmekö teiltä korvausta isiemme teidän vuoksenne kantamasta hiestä, kyynelistä, joita olette aiheuttaneet, sydämistä, joita olette särkeneet, elämistä, joita olette rajoittaneet, ja verestä, jota olette vuodattaneet? Pyydämmekö me kostoa? Emme pyydä sitä. Olemme valmiita antamaan kuolleen menneisyyden haudata kuolleensa, mutta pyydämme teiltä nyt meidän oikeuksiamme. Teillä on kaikki ylivoiman elementit puolellanne; teillä on meidän rahamme ja teidän omanne; teillä on meidän koulutuksemme ja teidän omanne; ja teillä on meidän maamme ja teidän omanne. Me, joita Georgiassa on satojatuhansia, mukaan lukien vaimomme ja perheemme, joilla ei ole jalkakaan maata, jota voisimme kutsua omiksemme, olemme vieraita synnyinmaassamme; ilman rahaa, ilman koulutusta, ilman apua, ilman kattoa, joka peittäisi meidät niin kauan kuin elämme, eikä riittävästi savea, joka peittäisi meidät, kun kuolemme! On erikoista, että teidänlaisenne rotu, joka tunnustaa urhoollisuutta ja ritarillisuutta, sivistystä ja ylemmyydentuntoa, joka elää maassa, jossa soivat kellot kutsuvat lasta ja isää Jumalan kirkkoon, maassa, jossa luetaan Raamattua ja puhutaan evankeliumin totuuksia ja jossa oikeusistuinten oletetaan olevan olemassa, on erikoista, että kaikkien näiden etujenne turvin voitte ryhtyä sotaan köyhää, puolustuskyvytöntä mustaa ihmistä vastaan. Tiedätte, ettei meillä ole rahaa, ei rautateitä, ei lennättimiä, ei minkäänlaisia etuja, ja silti meitä kohtaan tehdään kaikenlaista vääryyttä. Tiedätte, että tämän maan mustat ihmiset tunnustavat teidät ylemmikseen koulutuksenne ja etujenne ansiosta…

Voitte karkottaa meidät, hyvät herrat, mutta uskon vakaasti, että jonain päivänä kadutte sitä. Musta mies ei voi suojella maata, jos maa ei suojele häntä; ja jos huomenna syttyisi sota, en nostaisi muskettia puolustaakseni maata, jossa miehisyyteni on kielletty. Georgiassa on muodikas tapa, kun on tehtävä kovaa työtä, että valkoinen mies istuu rauhassa, kun musta mies tekee työn; mutta, sir, sanon tämän Georgian värillisille miehille, sillä jos kuolen tässä sotaretkessä, minulla ei ehkä ole tilaisuutta kertoa sitä heille muulloin: Älkää koskaan nostako sormea tai kättänne Georgian puolustamiseksi, ennen kuin Georgia tunnustaa, että olette miehiä, ja antaa teille miehisyyteen kuuluvat oikeudet. Maksakaa kuitenkin veronne, noudattakaa kaikkia työnantajanne käskyjä, ottakaa hyviä neuvoja ystäviltänne, tehkää uskollisesti töitä, ansaitkaa rehellisesti elantonne ja osoittakaa käytöksellänne, että voitte olla hyviä kansalaisia.”

Jatkakaa sortoanne. Babylon kaatui. Missä on Kreikka? Missä on Ninive? Ja missä on Rooma, maailman valtiattaren valtakunta? Miksi se seisoo tänä päivänä rikkinäisinä sirpaleina eri puolilla Eurooppaa? Koska sorto tappoi sen. Jokainen teko, johon syyllistymme, on kuin pomppiva pallo. Jos kiroat ihmistä, kirous kimpoaa sinuun; ja kun siunaat ihmistä, siunaus palaa sinuun; ja kun sorrat ihmistä, myös sorto kimpoaa takaisin. Missä olet koskaan kuullut neljän miljoonan vapaan ihmisen hallitsevan lakeja, vaikka heillä ei ole mitään osuutta niiden laatimiseen? Tutkikaa maailman kirjoja, ettekä löydä yhtään esimerkkiä. ”Hallitukset saavat oikeutetun valtansa hallittujen suostumuksesta.” Kuinka kehtaatte laatia lakeja, joiden perusteella minua, vaimoani ja lapsiani voidaan tuomita, ja kieltää minulta ääni näiden lakien laatimisessa? Tiedän, että voitte perustaa monarkian, itsevaltiuden, oligarkian tai minkä tahansa muunlaisen valtiovallan, jonka haluatte, ja että voitte julistaa kenet haluatte hallitsijaksi, mutta kertokaa minulle, herra, miten voitte antaa minulle enemmän valtaa kuin toiselle, kun kaikki ovat hallitsijoita samalla tavalla? Miten voitte sanoa, että teillä on tasavaltainen hallintomuoto, kun teette tällaisia erotteluja ja säädätte tällaisia rajoittavia lakeja?

Herrat puhuvat paljon siitä, että neekerit ”eivät rakenna muistomerkkejä”. Voin kertoa herroille yhden asian: nimittäin sen, että me olisimme voineet rakentaa muistomerkkejä tulista sodan aikana. Olisimme voineet ampua metsäänne, latojanne ja aitanne ja kutsua teidät kotiin. Teimmekö me sen? Emme, herra! Ja Jumala suokoon, ettei neekeri koskaan tee sitä tai tee mitään muuta, mikä tuhoaisi hänen ystäviensä hyvän mielipiteen. Mikään nimitys ei ole meille nyt tarpeeksi häpeällinen. Näin, sir, että olemme rakentaneet tottelevaisuuden, kuuliaisuuden, kunnioituksen ja itsehillinnän muistomerkin, joka säilyy kauemmin kuin Egyptin pyramidit.

Olemme vainottu kansa. Lutheria vainottiin; Galileota vainottiin; hyviä miehiä kaikissa kansakunnissa on vainottu; mutta vainoajat ovat jääneet jälkipolville häpeällisesti ja häpeällisesti. Jos hyväksytte tämän lakiehdotuksen, ette koskaan saa kongressia armahtamaan tai myöntämään ketään muuta kapinallista elämässänne. Kiinnitätte herra Toombsin ja muut Georgian johtavat miehet ikuiseen äänioikeudenmenetykseen. Saatatte luulla tekevänne itsellenne kunniaa karkottamalla meidät parlamentista, mutta kun me lähdemme, teemme kuten Wickliffe ja Latimer tekivät. Sytytämme totuuden soihdun, joka ei koskaan sammu, vaikutelman, joka kulkee läpi maan, kun ihmiset kuvittelevat mielessään nämä mustaparat eri puolilla tätä eteläistä maata, jotka puolustavat oikeuksiaan. Kun karkotatte meidät, teette meistä ikuisiksi ajoiksi poliittisia vihollisianne, ettekä enää koskaan löydä mustaa miestä äänestämään demokraattien lippua; sillä, niin totta kuin Jumala minua auttakoon, aion kiertää koko maan pituudelta ja leveydeltä, missä minun rotuani edustava mies löytyy, ja neuvon häntä varomaan demokraattista puoluetta. Oikeudenmukaisuus on Raamatun opettama suuri oppi. Jumalan ikuinen oikeudenmukaisuus perustuu Totuuteen, ja mies, joka astuu pois oikeudenmukaisuudesta, astuu pois ’Ruthista, eikä voi saada periaatteitaan vallitseviksi.”

Olen nyt, herra puhemies, sanonut kaiken, mitä fyysinen tilani sallii minun sanoa. Vaikka olenkin heikko ja sairas, en voisi istua täällä passiivisena ja katsoa, kuinka rotuni pyhät oikeudet tuhotaan yhdellä iskulla. Olemme jokseenkin samankaltaisessa asemassa kuin kuuluisa ”kevytprikaati”, josta Tennyson sanoo, että heillä oli

Tykki oikealla puolellaan, tykki vasemmalla puolellaan, tykki edessä, salamoita ja ukkosenjylinää.

Toivon, että köyhä, alistettu rotumme toimisi hyvin ja viisaasti tämän koettelemuksen ajan ja että he käyttäisivät kärsivällisyyttään ja harkintakykyään kaikissa tilanteissa.

Voitte karkottaa meidät, hyvät herrat, äänillänne tänään; mutta samalla kun teette sen, muistakaa, että taivaassa on oikeudenmukainen Jumala, jonka kaikkinäkevä silmä näkee sekä sortajan että sorretun teot ja joka jumalattomien juonitteluista huolimatta ei koskaan lakkaa puolustamasta oikeudenmukaisuuden asiaa ja oman käsityönsä pyhyyttä.