Hemidesmosomit, erityisesti ne, jotka kiinnittävät epiteelisoluja niiden tyvikalvoon, ovat eläinkehon tiukimmat adheesiovuorovaikutukset. Tämä tiivis kontakti ja näiden kontaktien vahvistettu rakenne on ratkaisevan tärkeää epiteelikerrosten suojaavan kestävyyden kannalta. Muistatko α6β4-integriinin? Se olisi se, joka linkittyy välifilamentteihin f-aktiinin sijasta. Välifilamentit, kuten olemme jo todenneet, eivät ole dynaamisia, vaan suunnilleen niin vakaita kuin solukomponentti voi olla. Ne ovat myös hyvin vahvoja, ja niitä käytetään solun eheyden tukemiseen. Ei siis ole yllätys, että intermediäärisillä filamenteilla ja α6β4-integriinillä on rooleja hemidesmosomeissa.

Hemidesmosomien tunnusmerkki on kuitenkin elektronitiheä plakki. Sen voi ajatella olevan vahvistus, jotta epiteeliä venytettäessä solu ei vain poksahda irti jättäen jälkeensä osan kalvostaan. Plakki sisältää useita proteiineja, mutta pääkomponentti ovat plektiinit, linkkiproteiinit, jotka auttavat niputtamaan välifilamentteja ja yhdistämään ne toisiinsa sekä muihin sytoskeletaalielementteihin. Toinen tärkeä osa plakkeja on BP230, joka yhdistää plakin keratiiniin. Solunulkoisella puolella on jo mainitun integriinin lisäksi myös transmembraaninen glykoproteiini nimeltä BP180, joka myös sitoutuu tyvikalvon laminiinielementteihin.