Yhdysvalloissa vietetään useampaa kuin yhtä itsenäisyyspäivää. 19. kesäkuuta 1865 kenraali Gordon Granger ratsasti Galvestoniin Teksasin osavaltiossa ja ilmoitti, että orjuutetut ihmiset olivat nyt vapaita. Siitä lähtien kesäkuun 19. päivää on juhlittu koko maassa Juneteenth-päivänä. Seuraavassa kerrotaan, mitä sinun tulisi tietää historiallisesta tapahtumasta ja juhlasta.

Oravat oli jo vapautettu – he eivät vain tienneet sitä.

Kesäkuun 19. päivän ilmoitus tuli yli kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun Abraham Lincoln oli antanut vapautusjulistuksen 1. tammikuuta 1863. Unionin näkökulmasta katsottuna 250 000 Teksasin orjuutettua ihmistä oli siis teknisesti ottaen jo vapaita – mutta kukaan heistä ei tiennyt siitä, eikä kukaan kiirehtinyt ilmoittamaan heille.

On monia teorioita siitä, miksi vapautusjulistusta ei pantu täytäntöön Teksasissa.

Uutiset kulkivat tuohon aikaan hitaasti – läntisen Texasin konfederaatiosotilailta kesti yli kaksi kuukautta ennen kuin he saivat kuulla siitä, että Robert E. Lee oli antautunut Appomattoxissa. Silti jotkut ovat ponnistelleet selittääkseen Lincolnin julistuksen ja orjuutettujen vapauden välisen 30 kuukauden kuilun, mikä on johtanut spekulaatioihin, joiden mukaan jotkut teksasilaiset salasivat ilmoituksen. Muita teorioita ovat muun muassa se, että alkuperäinen sanansaattaja murhattiin, jotta tietoa ei voitu välittää, tai että liittovaltion hallitus viivästytti ilmoitusta Teksasiin tarkoituksella saadakseen orjuutetuilta työläisiltä vielä yhden puuvillasadon. Todellinen syy lienee kuitenkin se, että Lincolnin julistus ei yksinkertaisesti ollut täytäntöönpanokelpoinen kapinallisvaltioissa ennen sodan päättymistä.

Kuulutuksessa itse asiassa kehotettiin vapautettuja miehiä ja naisia pysymään entisten omistajiensa luona.

Kenraali Grangerin lukemassa yleiskäskyssä nro 3 sanottiin:

”Teksasin kansalle ilmoitetaan, että Yhdysvaltojen toimeenpanovallan julistuksen mukaisesti kaikki orjat ovat vapaita. Tämä merkitsee entisten isäntien ja orjien henkilökohtaisten oikeuksien ja omistusoikeuksien ehdotonta tasa-arvoa, ja heidän välillään aiemmin vallinnut yhteys muuttuu työnantajan ja palkatun työvoiman väliseksi. Vapautettuja miehiä kehotetaan pysymään rauhassa nykyisissä kodeissaan ja työskentelemään palkkaa vastaan. Heille ilmoitetaan, että heidän ei sallita kerääntyä sotilasasemille eikä heitä tueta joutilaisuudessa sen enempää siellä kuin muuallakaan.”

Mitä seurasi, tunnettiin nimellä ”hajotus”.”

Vapautetut eivät useimmiten olleet kauhean kiinnostuneita jäämään niiden ihmisten luokse, jotka olivat orjuuttaneet heidät, vaikka siitä maksettaisiinkin. Itse asiassa jotkut olivat lähdössä ennen kuin Granger oli lopettanut ilmoituksen. Se, mitä seurasi, tuli tunnetuksi nimellä ”hajaantuminen”, kun joukoittain entisiä orjuutettuja ihmisiä lähti osavaltiosta etsimään perheenjäseniä tai viihtyisämpiä majoituspaikkoja pohjoisemmilta alueilta.

Ei kaikkia orjuutettuja ihmisiä vapautettu heti.

Texas on suuri osavaltio, ja kenraali Grangerin käsky (ja sen toimeenpanoon tarvitut joukot) levittäytyivät hitaasti. Historioitsija James Smallwoodin mukaan monet orjuuttajat salasivat tiedon tarkoituksella sadonkorjuun jälkeiseen aikaan asti ja jotkut vielä sen jälkeenkin. Heinäkuussa 1867 oli kaksi erillistä raporttia orjien vapauttamisesta ja yksi raportti texasilaisesta hevosvarkaasta nimeltä Alex Simpson, jonka orjat vapautettiin vasta hänen hirttämisensä jälkeen vuonna 1868.

Vapauttaminen synnytti muitakin ongelmia.

Ilmoituksesta huolimatta teksasilaiset orjanomistajat eivät olleet kovinkaan innokkaita luopumaan omaisuudekseen katsomastaan omaisuudesta. Kun vapautetut ihmiset yrittivät lähteä, monet heistä hakattiin, lynkattiin tai murhattiin. ”He nappasivat heidät uimaan Sabine-joen yli ja ampuivat heidät”, muisteli entinen orjuutettu Susan Merritt.

Vaihtoehtoja juhlimiseen oli vain vähän.

Kun vapautetut ihmiset yrittivät juhlistaa vapautusjulistuksen ensimmäistä vuosipäivää vuotta myöhemmin, he kohtasivat ongelman: segregaatiolakeja laajennettiin nopeasti, eikä julkisia paikkoja tai puistoja, joita he saisivat käyttää, ollut. Niinpä entiset orjuutetut keräsivät 1870-luvulla 800 dollaria ja ostivat 10 hehtaaria maata, jota he kutsuivat ”vapautuspuistoksi”. Se oli Houstonin alueen ainoa julkinen puisto ja uima-allas, joka oli avoinna afroamerikkalaisille aina 1950-luvulle asti.

Juneteenth-juhlallisuudet vähenivät useiden vuosikymmenten ajan.

Ei siksi, etteivät ihmiset enää halunneet juhlia vapautta, vaan, kuten Slate niin kaunopuheisesti ilmaisi, ”on vaikea juhlia vapautta, kun elämääsi määrittelee sorto joka puolella”. Juneteenth-juhlallisuudet hiipuivat Jim Crow -lakien aikakaudella, kunnes 1960-luvun kansalaisoikeusliike ajoitti Martin Luther King Jr:n suunnitteleman köyhien marssin tarkoituksella päivämäärän samaan aikaan. Marssi toi Juneteenthin takaisin etualalle, ja kun marssin osallistujat veivät juhlallisuudet takaisin kotiosavaltioihinsa, juhlapäivä syntyi uudelleen.

Texas oli ensimmäinen osavaltio, joka julisti Juneteenthin osavaltion juhlapäiväksi.

Texas katsoi, että juhlapäivä ansaitsee osavaltion laajuisen tunnustuksen vuonna 1980, ja siitä tuli ensimmäinen osavaltio, joka teki niin.

Juneteeth ei edelleenkään ole liittovaltion juhlapäivä.

Vaikka useimmat osavaltiot tunnustavat Juneteenthin nykyään virallisesti, se ei edelleenkään ole kansallinen juhlapäivä. Senaattorina Barack Obama oli mukana tukemassa lainsäädäntöä, jolla Juneteenthistä tehtäisiin kansallinen juhlapäivä, vaikka se ei mennyt läpi silloin eikä hänen ollessaan presidenttinä. Yksi ajatuksen kannattaja on 93-vuotias Opal Lee – vuonna 2016, kun hän oli 90-vuotias, Lee alkoi kävellä osavaltiosta toiseen kiinnittääkseen huomiota asiaan.

Juneteenth-lippu on täynnä symboliikkaa.

Juneteenth-juhlapäivän lippusuunnittelija L.J. Graf paketoi suunnittelemaansa suunnitelmaan paljon merkitystä. Punaisen, valkoisen ja sinisen värit mukailevat Yhdysvaltain lippua symboloidakseen, että orjuutetut ihmiset ja heidän jälkeläisensä olivat amerikkalaisia. Keskellä oleva tähti on kunnianosoitus Teksasille, kun taas punaisen ja sinisen kentän ”horisontissa” oleva puhkeava ”uusi tähti” edustaa uutta vapautta ja uutta kansaa.

Juneteenth-päivän perinteet vaihtelevat eri puolilla Yhdysvaltoja.

Juneteenth-päivän perinteen levittäytyessä eri puolille Yhdysvaltoja eri paikkakunnat panivat juhlallisuuksiinsa erilaisen kierteen. Etelän osavaltioissa juhlapäivää vietetään perinteisesti suullisten tarinoiden ja lukuhetkien, ”punaisen soodaveden” eli mansikkalimsan ja grillijuhlien merkeissä. Joissakin osavaltioissa tarjoillaan Marcus Garvey -salaattia, jossa on punaisia, vihreitä ja mustia papuja mustan nationalistin kunniaksi. Rodeoista on tullut osa perinnettä lounaisosissa, kun taas kilpailut, konsertit ja paraatit ovat yleinen teema eri puolilla maata.