Reumatologian, ortopedian ja ihotautien osaston tutkijat tutkivat koko Taiwanin (23 miljoonaa) väestöä, jossa kihti on maailman yleisintä. Tulokset on juuri julkaistu reumatologisessa Annals of the Rheumatic Diseases -lehdessä.
Tutkijat löysivät 4,2 miljoonaa tunnistettavaa perhettä tutkiessaan vakuuttavia todisteita siitä, että tauti kasautuu suvuissa, ja niiden henkilöiden riski, joilla on ensimmäisen ja toisen asteen sukulaisia, jotka sairastavat kihtiä, on kohonnut.
Kihti on eräänlainen tulehduksellinen niveltulehdus, johon liittyy äkillisesti alkavaa akuuttia kipua, punoitusta ja turvotusta perifeerisissä nivelissä, tavallisimmin isovarpaan nivelessä. Se johtuu mononatriumuraattikiteiden kertymisestä, joka liittyy veren korkeaan virtsahappopitoisuuteen. Tästä johtuva akuutti niveltulehdus ja nivelen ympärillä olevat kyhmyt aiheuttavat työkyvyttömyyttä kivun ja niveltoimintojen menettämisen vuoksi.
On myös yhä enemmän näyttöä siitä, että kihti ei ole vain nivelsairaus, vaan se liittyy myös vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin (sydänkohtaus, aivohalvaus) ja munuaissairauksiin (munuaisten vajaatoiminta).
Varhaisemmissa tutkimuksissa on esitetty viitteitä siitä, että kihti esiintyy usein suvun sisäisinä taudeina, mikä on epäsuoraa todistusaineistoa geneettisten tekijöiden osallisuudesta syiden syntyyn. Eräässä hiljattain tehdyssä klassisessa kaksostutkimuksessa havaittiin kuitenkin paradoksaalisesti voimakas periytyvyys korkealle virtsahappopitoisuudelle, mutta ei näyttöä periytyvyydestä kihdin kohdalla.
Hankkeen johtava tutkija, tohtori Chang Fu Kuo, sanoi: ”Tuloksemme vahvistavat kliinistä käsitystä siitä, että kihti keskittyy voimakkaasti perheisiin. Taiwanissa yksilön riski sairastua kihtiin minkä tahansa ensimmäisen asteen sukulaisen kanssa on noin kaksinkertainen normaaliväestöön verrattuna.
”Riski kasvaa sairastuneiden ensimmäisen asteen sukulaisten lukumäärän kasvaessa. Kihtiä sairastavan kaksoisveljen riski on 8-kertainen, kun taas kihtiä sairastavan vanhemman tai jälkeläisen riski on 2-kertainen. Tutkimus osoittaa myös, että geneettisen riskin lisäksi yhteisillä ympäristötekijöillä on merkittävä rooli kihdin etiologiassa. Ympäristö- ja geneettisten tekijöiden vaikutus kihdin riskiin on erilainen miehillä ja naisilla. Geneettisten tekijöiden osuus on kolmasosa miehillä ja viidesosa naisilla.”
Akateemisen reumatologian osaston johtajaprofessori Michael Doherty lisäsi: ”Löysimme todisteita siitä, että sekä yhteiset ympäristötekijät että geneettiset tekijät altistavat kihdille perheissä, ja ympäristötekijöiden osuus on suhteellisesti suurempi. Sekä geneettisillä että ympäristötekijöillä on merkitystä kihdin patogeneesissä. Sairastuneen perheenjäsenen olemassaolo lisää riskiä, mutta osa riskistä johtuu muutettavissa olevista yhteisistä ympäristötekijöistä, kuten ruokavaliosta ja elintavoista.”
Tämän tutkimuksen tulokset avaavat uusia kysymyksiä tulevaa tutkimusta varten. Erityisesti tarvitaan laajamittaista geneettistä profilointia alttiusgeenien löytämiseksi. Epidemiologiset jatkotutkimukset, myös muissa maissa, kihdin riskiin vaikuttavien ”yhteisten ympäristötekijöiden” tunnistamiseksi perheiden sisällä ovat erittäin hyödyllisiä.